Kun suuri historia koputti Raution pappilan oveen – Vaaran vuodet 1944–1946
Vuodet 1944–1946 olivat Suomessa täynnä epävarmuutta, pelkoa ja suuria poliittisia mullistuksia. Moskovan välirauha oli allekirjoitettu syyskuussa 1944, ja maahan oli asettunut Hotelli Tornista käsin maata kurittanut Liittoutuneiden valvontakomissio. Moni pelkäsi itsenäisyyden puolesta. Mutta samaan aikaan kun Helsingissä jaettiin ministerinsalkkuja ja tehtiin suuria linjauksia, kaukana pääkaupungista – täällä meidän kotikylällämme Rautiossa – elettiin salaperäistä ja jännittävää sivunäytöstä, joka kytki pienen kylän suoraan valtakunnanpolitiikan polttopisteeseen.
Syksy 1944: Salaperäinen vieras Aholla ja Valtiollisen poliisin ex-päällikkö
Jatkosodan aikana Valtiollisen poliisin (Valpo) päällikkönä oli toiminut saksalaismielinen juristi Arno Anthoni. Hänen ja sisäministeri Toivo Horellin johdolla Suomesta oli luovutettu natsi-Saksaan satoja ihmisiä, joiden joukossa oli myös kahdeksan juutalaispakolaista – heistä vain yksi selvisi hengissä Auschwitzista.
Kun Saksan häviö alkoi näyttää varmalta, Anthoni syrjäytettiin virastaan keväällä 1944. Välirauhan tultua hän tiesi olevansa valvontakomission ja etsijöiden listan kärjessä. Anthoni pakeni ensin väärällä passilla Ruotsiin, mutta palasi pian salaa takaisin.
Marraskuun alkupäivinä 1944 tämä etsintäkuulutettu mies saapui Rautioon. Hän pääsi piileskelemään Raution pappilan vinttikamariin kirkkoherra Vilho Kalevi Vihman suojiin. Kyläläisillä ei ollut aavistustakaan, kuka pappilan suojissa asunut, väärällä nimellä esiintynyt mies todellisuudessa oli.
Hän kävi aivan tavallisen miehen tavoin ostamassa ruokatarpeita pappilan lähinaapurista, meidän kotitilaltamme Aholta. Salaperäiselle ja pelonsekaiselle vieraalle maitoa ja muita elintarvikkeita myi tietämättään oma isoäitini, Emeliina Aho (o.s. Kukko). Tämä arkinen kohtaaminen omalla kotitilallani osoittaa, miten lähelle meitä suuri maailmanhistoria voi vaivihkaa hiipiä.
Kevät 1945: Poliittinen suunnanmuutos ja Punainen Valpo
Samalla kun Anthoni vietti päiviään pappilan vintillä, Suomen poliittinen mannerlaatta järkkyi. Maaliskuussa 1945 järjestettiin historialliset eduskuntavaalit. Se oli ensimmäinen kerta sotien jälkeen, kun kommunistit saivat osallistua vaaleihin, ja vasemmistolainen SKDL saavuttikin jättivoiton. Vaalien jälkeen sisäministeriäksi nousi kommunistijohtaja Yrjö Leino.
Leinon johdolla alkoi Valtiollisen poliisin puhdistus, jolloin syntyi niin sanottu Punainen Valpo (tai Valpo II). Viraston avainpaikoille nimitettiin kommunisteja ja neuvostomielisiä. Tämän uuden koneiston ja valvontakomission yhteisellä etsintälistalla Arno Anthonin nimi oli alleviivattu.
Kevät toi ratkaisun myös Rautioon. 23. huhtikuuta 1945 Punaisen Valpon etsijät iskivät Raution pappilaan. Anthoni pidätettiin suoraan vinttikamaristaan ja vietiin turvasäilöön. Historiankirjoihin jäi merkintä: Anthoni oli ensimmäinen ihminen, jonka sisäministeri Yrjö Leino määräsi uuden valtakauden alussa turvasäilöön.
Vuosi 1946: Uusi hallitus ja arjen vakiintuminen
Vuosi 1946 toi mukanaan uuden luvun Suomen sodanjälkeisessä historiassa. Maaliskuussa 1946 muodostettiin uusi Pekkalan hallitus ja presidentiksi nousi J. K. Paasikivi. Alkoi hidas ja vaikea paluu kohti normaalia yhteiskuntajärjestystä, vaikka sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja asekätkentäjutut pitivät ilmapiirin jännittyneenä.
Rautiossa vuosi 1946 merkitsi myös yhden aikakauden päätöstä, sillä Arno Anthonia suojellut kirkkoherra Vilho Kalevi Vihma jätti paikkansa toimittuaan kylän kirkkoherrana vuodesta 1936 lähtien. Sodan synkimmät salaisuudet alkoivat väistyä ja arkinen jälleenrakennustyö pääsi kunnolla vauhtiin maaseudulla. Pappilan vinttikamari hiljeni, mutta sen seinät kantavat ikuisesti muistoa hetkestä, jolloin Suomen historian dramaattisimmat käänteet olivat läsnä Raution rauhassa ja koskettivat suoraan meidänkin kotitilaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti