Suomen alueelle
pakkolaskun tehnyt venäläinen kaukopommituskone suomalaisten
tutkittavana. Se on tyyppiä DB-3.
Loka-marraskuun vaihteessa
puna-armeijan yksiköt saivat käskyn rakentaa viestiyhteyksiä
rajalle ja valmistautua jatkamaan niitä rajan yli Suomen puolelle.
Tätä on pidetty varmana merkkinä siitä, että hyökkäys Suomeen
oli jo päätetty korkeimmalla tasolla Kremlissä. Ilmavoimien
siirtoja on pidetty vielä parempana todisteena. 7.11.1939 sai 6.
raskas pommitusrykmentti käskyn siirtyä ylijohdon reservistä
Moskovan alueelta Leningradin läheisyyteen. 14.11. siirto oli
suoritettu ja illalla 17.11. tuli hyökkäys käsky. Koneiden piti
olla lähtövalmiina 19.11. klo 7.00 aamulla. Rykmentin tehtävä oli
pommittaa lentokentillä olevia koneita ja kenttiä ja niiden
kiinteitä laitteita Puumalan, Mikkelin, Joroisten, Kuopion ja
Iisalmen alueella ja matkalla kohteisiin. Asutuskeskusten
pommittaminen oli kielletty.
Hyökkäyskäskyä ei
tullut ja synnä tähän pidetään sitä, ettei maavoimien
keskitystä ollut saatu vielä loppuun suoritetuksi. Leningradissa
pidettiin 14.11. kokous, jossa todettiin, ettei eri aselajien
yhteistoiminnan suunnittelusssa ollut onnistuttu. 21.11.1939
Leningradin sotilaspiirin sotaneuvosto ilmoitti, että hyökkäys
alkaisi kyllä marraskuun aikana,mutta siitä annettaisin aikanaan
lopullinen käsky. 6. pommitusrykmentin DB-3 koneet saivat
hyökkäyskäskyn 29.11., mutta seuraavana päivänä ne eivät
huonon sään takia päässeet kentiltä.
Itämeren laivaston
ilmavoimien onnistui nousta ilmaan ja tulla Helsingin päälee
30.11.1939. Klo 9.15 Virosta startannut E.N. Preobrazenskin kolmen
DB-3 koneen parvi läysi suomalaiset panssarilaivat Turun saaristossa
ja pommittivat niitä ilman tulosta. Klo 11.24 se ilmoitti
haivainnoistaan 1. lentorykmentille. Kysymyksessä oli Itämeren
laivaston 1. miina-torpedorykmentti, joka kunnostautui myöhemmin
Saksan vastaisessa sodassa niin, että se korotettiin kaartin
rykmentiksi. Preobrazenskistä tuli sotien jälkeen Tyynemeren
laivaston ilmavoimien ja sitten merivoimien kaikkien ilmaovoimien
komentaja. Ainakin hänellä oli tuon aselajin upseereista
pitkäaikaisin sotakokemus.
Samana aamun 30.11.1939
klo 9.15 Suomenlinnan ilmavalvontakeskus hälytti ilmatorjunnan
etelästä kuuluvan surinan takia. Pilvien yläpuolella lensi kohti
kaupunkia kolme Tupolev SB-2 pommikonetta. Tuo kone oli vähän
pienempi ja hitaampi kuin Iljushin DB-3. Edellinen oli pika-,
jälkimmäinen kaukopommittaja. SB-2:ssa oli vain yksi konekivääri
edessä, kun taas jälkimmäisessä koneessa oli takana rungon
yläpuolella lasikuvun alla toinen konekivääri. Kumpaisessakin
koneessa oli kolmen hengen miehistö: ohjaaj, tähysätjä ja
konekivääriampuja. Heistä joku saattooi olla nainenkin. Rykmentin
vahvuus oli 32 konetta. Nuo kumpaisetkin koneet olivat tuotannossa
1938-39, joten ne olivat uusinta kalustoa.
Vastaava suomalaisten
käytössä ollut kone oli englantilainen kaksimoottorinen ja kolmen
lentäjän miehittämä Bristol Blenheim. Sitä oli hankittu 18 ja
sitä saatiin sodan aikana 22 lisää. Näistä menetettiin 11.
Venäläinen hävittäjä ampui alas 6 ja 5 tuhoutui
onnettomuuksissa, lensi huonossa säässä maaha tai päin kalliota.
Kaksi koneista tuhoutui kun moottori pysähtyi startissa ja kone meni
metsaan että ryskyi. Miehistöstä kaatui sai sai surmansa 17, 15
selvisi hengissä. Yksi koneista syöksyi Pohjanmereen, kun
suomalaiset lentäjät toivat sitä Englannista Suomeen.
Bristol Blenheim oli hyvin
nopea ja siksi siinä oli vain yksi pienikaliberinen konekivääri.
Luotettiin siihen, etteivät vihollishävitätjät pysy sen
vauhdissa. Kyllä ne pystyivät sen tavoittamaan. Koneessa oli
kuitenkin niin vahva runko, että se kesti nopean syöksyn alas maan
tuntumaan matalalentoon. Silloin se pääsi irtautumaan vihollisesta.
Pommeja se pystyi kantamaan vähän ja sitä käytettiin paljolti
tiedusteluun ja ilmavalokuvaukseen. Oli venäläisten yleisimminä
käyttämällä SB-2-koneellakin heikkoutensa. Se oli helppoa riistaa
hävittäjille, sillä sen moottorit ja polttoainesäiliöt syttyivät
helposti tuleen. Sitä paitsi sen miehistö oli sijoitettu kapeaan
runkoon sen verran etäälle toisistaan, että heidän oli vaikea
pitää yhteyttä keskenään ja toimia yhdessä.
Suomalaiset hävittäjät
pudottivat sodan aikana 102 SB-pommittajaa ja DB-3 koneista 49.
Jälkimmäisistä luutnanttti Jorma Sarvanto ampui neljässä
minuutissa alas kuusi Utin eteläpuolella, kun ne palasivat
pommittamasta Kuopiota. Se tapahtui 6. tammikuuta 1940.
Ensimmäisenä sota-aamuna
yhdeksän jälkeen tulleet kolme SB-2-konette lensivät hyvin
matalala ja pudottivat pommeja Malmille, Pasilaan ja Tikkurilaan.
Niden tehtävänä oli ilmeisesti iskeä Malmin lentokentälle ja
tuhota sinne mahdollisesti sijoitetut hävittäjät. Yksikään pommi
ei pudonnut kentälle eikä sielä hävittäjiäkään ollut.
Toinen itämerenlaivaston
ilmavoimien parvi menetti Helsingin alueella noin klo 11 DB-3-koneen
ja toisen Hangon lähettyvillä klo 12.30 Russarön patteria Hangon
edustalla, toisen lentorykmentin 12 SB-2konetta klo 10.30
Santahaminan eteläkärkeä, jossa oli merilentoasema. Venäläiset
pyrkivät aluksi tuhoamaan kaupungin ilmapuolustuksen käytössä
oleva hävittäjät ja lentoasemat. Ilmatorujuntatykit avasivat tulen
ja yksi hyökkäävistä koneista, syöksyi mereen Santahaminan
itäpuolella. Pommit surmasivat 15 suomalaista.
Panssarilaivojen kimppuun
lähetettiin klo 12.30 kahdeksan DB-3-konetta. Ne lensivät
Kalllbogagrundin ja Hangon kautta Högsåran ankkuripaikalle, mutta
totesivat sen tyhjäksi. Väinämöinen ja Ilmarinen olivat
siirtyneet Nauvon saaristoon Lohmin ankkuripaikalle. Koneiden
varamaaliksi oli määrätty Helsingin satama. Iltapäivällä koko
merialueen kattoi pilvipeite, joka oli 1300 metrin korkeudessa.
Pilvissä olevastan aukosta lentäjät kuitenkin näkivät allaan
sataman ja laivoja. He pudottivat tätä maalia kohden klo 14.59 koko
pommilastinsa eli viisitoista 500 kg:n ja kolmekymmentä 100 kg:n
pommia. Lentäjät ilmoittivat nähneensä kahdessa laivassa
tulipalon ja neljä- tai visikerroksisen satamarakennuksen olevan
tulessa. Suomalaisen ilmatorjunnan kranaatit räjähtivät oikeassa
korkeudessa mutta koneiden oikeassa puolella, niin että osumia ei
tullut. Koneet lensivät Hietalahden satama-alueen yli kkohti
pohjoiskoillista.
Ilmahälyytys annettiin
Helsingissä pommien jo putoillessa eivätkä ihmiset ehtineet
suojiin. Hietalahden torin laidassa olevan Teknillisen korkeakoulun
kookas ja edustavan näköinen rakennus sai osumia ja vaurioitui
pahasti. Venäläiset lentäjät eivät siis kuulleet sitä
eduskuntataloksi tai valtioneuvoston kansliaksi, niin kuin
suomalaiset olivat kuvitelleet. He pitivät sitä jonkinlaisena
makasiinina.
Kalevankadun 11:n
kaasunaamarikokoomossa kuoli 11 naistyäntekijää. Paljon pommeja
putosi linja-autoaseman läheisyyteen ja ihmisiä kuoli sielläkin.
Vielä illan pimeydessä ja yöllä paloi taloja Lönnrotinkadun ja
linja-autoaseman välisellä alueella. Kaikkiaan kuoli päivän
pommituksissa Helsingissä 91 henkeä, vaikeasti haavoittuneita oli
36 ja lievästi haavoittuneita parisataa.
Lähdeaineisto Veijo Meri
Suurta olla pieni kansaa ISBN 961-1-14397-2
http://www.youtube.com/watch?v=ysT2lnKU0ZM
Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia osa7
http://www.youtube.com/watch?v=GVYb72smXZk
Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia osa8
http://www.youtube.com/watch?v=Ei2WpuxK8gY
Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia osa9
http://www.youtube.com/watch?v=V3FSTGqvovk
Talvisodan ja jatkosodan kielletty historia osa10
http://www.youtube.com/watch?v=txTQNJu9MRE
Talvisodan ensimmäinen päivä
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/talvisodan_ensimmainen_paiva_43369.html#media=43408
Talvisota
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota
Talvisodan pommitukset Helsingissä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_pommitukset_Helsingiss%C3%A4
Talvisodan ensimmäinen päivä
http://blogit.mtv.fi/kaupunkilainen/2009/11/29/talvisodan-ensimmainen-paiva-helsingissa/
Talvisodan syttyminen
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Talvisodan_syttyminen_30111939.htm
Talvisota
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Talvisota.htm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti