Suomen vanhempi historia: Noituus ja noitavainot historiassa – pelon, vallan ja yhteisön dynamiikka

Noituus ja noitavainot historiassa – pelon, vallan ja yhteisön dynamiikka

Kun kuulemme sanan ”noita”, mieleen piirtyy helposti satujen koukkunokkainen hahmo, joka keittää taikaliemiä metsän keskellä ja lentää luudalla (0:57). Todellinen historia on kuitenkin paljon monimuotoisempi ja synkempi (0:14). Noitavainot eivät olleet vain menneisyyden taikauskoa, vaan ilmiö, jossa taloudelliset kriisit, keskusvallan vahvistuminen, naapuririidat ja ihmismielen kollektiivinen pelko kietoutuivat yhteen (1:10).

Tietäjistä paholaisen liittolaisiksi

Muinaisissa yhteisöissä ja varhaisessa suomalaisessa kansanuskossa taikuuden harjoittajia, tietäjiä ja parantajia ei pidetty pahoina, vaan he olivat yhteisön arvostettuja ja välttämättömiä jäseniä (1:18). He paransivat sairaita yrteillä, suolalla ja loitsuilla, ennustivat tulevaa sekä turvasivat karja- ja kalaonnea (1:30). Rannikolla taiat liittyivät kalastukseen ja merenkulkuun, kun taas sisämaassa keskityttiin karjaonneen ja kaskiviljelyyn (38:23). Samalla arkeen kuuluivat vanhat uhripaikat, haltijoiden lepyttely sekä esimerkiksi Ukon maljojen juonti hyvän sadon turvaamiseksi (38:46).

Käsitys noituudesta muuttui jyrkästi myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Vuonna 1484 julkaistu paavin bulla ja muutamaa vuotta myöhemmin ilmestynyt inkvisiittorien käsikirja Malleus maleficarum eli Noitavasara yhdistivät mustan magian suoraan kerettiläisyyteen ja liittoon Paholaisen kanssa. Keski-Euroopassa syntyi teoria noitasapatista: uskottiin, että noidat voitelivat itsensä murhattujen vauvojen rasvalla ja lensivät luudilla tai eläimillä Paholaisen järjestämiin yöllisiin irstailujuhliin (2:08). [1, 2, 3]

Ruotsin valtakunnassa – johon Suomikin kuului – tämä sapattipaikka tunnettiin nimellä Blåkulla (Kyöpelinvuori) (0:12). Etenkin Ruotsin Taalainmaalta vuonna 1668 alkanut noitahysteria sai valtavat mittasuhteet, kun vanhemmat pelkäsivät noitien vievän heidän lapsiaan öisin Blåkullaan kastettaviksi Paholaisen nimeen (2:07). Lapset toimivat oikeudenkäynneissä keskeisinä todistajina ja osoittivat sormella naapureitaan ja jopa omia äitejään (1:11).

Suomalaisen noituuden erityispiirteet

Vaikka Ruotsissa perustettiin erillisiä noituuskomissioita (muun muassa suomalaissyntyisen valtaneuvos Lorentz Creutzin johdolla) ja teloitettiin satoja ihmisiä, Suomi säästyi pahimmalta joukkohysterialta (0:28). Blåkulla-tarinoita esiintyi Suomessa lähinnä ruotsinkielisillä alueilla, kuten Ahvenanmaalla ja Pohjanmaan rannikolla (esimerkiksi Pietarsaaressa) (9:17). Suomessa syytökset käsiteltiin pääosin tavallisilla käräjillä, ja kidutus oli Pohjanmaan saaristossa tapahtuneita Ahvenanmaan poikkeuksia lukuun ottamatta kiellettyä ja harvinaista (23:34).

Suomalainen noituus erosi Manner-Euroopasta myös syytettyjen profiilin ja syytösten sisällön osalta:

Enemmistö syytetyistä oli miehiä: Toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa noin 75–80 prosenttia uhreista oli naisia, Suomessa suurin osa noituudesta syytetyistä ja tuomituista oli miehiä. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla 1600-luvun alussa yli 90 prosenttia syytetyistä oli miehiä (50:05). Vasta 1660- ja 1670-luvuilla naisten osuus kasvoi, kun esivalta alkoi syyttää myös hyväntahtoisesta parantamis- ja suojataikuudesta (24:16). [1, 2]
Vahingoittava noituus (maleficium) ja naapuririidat: Suomessa syytökset koskivat harvoin liittoa Paholaisen kanssa (1:54:19). Sen sijaan kyse oli arkisista konflikteista: talojen välisistä perintö- ja rajariidoista, epäonnistuneesta oluenpanosta, karjan sairastumisesta tai kiertäville kerjäläisille annetuista kieltävistä vastauksista (7:31). Moni syytetty oli myös ”elämäntapanoita”, joka hyödynsi pelottavaa mainettaan ja uhkailua selviytymiskeinona (25:27).
Alueellinen painottuminen: Oikeudenkäynnit eivät keskittyneet syrjäseuduille, vaan taloudellisesti ja hallinnollisesti kehittyneimmille länsirannikon alueille, kuten Varsinais-Suomeen, Ala-Satakuntaan ja Pohjanmaalle (15:05). Esimerkiksi Kalajoen Etelänkylää pidettiin jo 1500-luvulla noituuden tyyssijana, jossa talonpoika Martti Rautiaa syytettiin jopa karhun nostamisesta epäsuositun kirkkoherran karjan kimppuun.

Kuuluisia suomalaisia tapauksia ja absurdeja testejä

Muualla Euroopassa noitia yritettiin paljastaa täysin mahdottomilla testeillä (2:12). Näitä olivat muun muassa vesikoe (uittaminen, jossa uppoava todettiin viattomaksi mutta hukkui, ja kelluva tuomittiin noitana kuolemaan), raamattupunnitus (jossa syytetyn piti painaa enemmän kuin pino Raamattuja), kosketustesti sekä virheetön Raamatun lausunta (2:24). Suomesta tunnetaan vain yksi vesikoe: Valpuri Kyni kellui Turun Aurajoessa 1630-luvulla pidettyään suunsa kiinni, mutta selvisi hengissä (1:24:15).

Suomen oikeushistoria tuntee useita värikkäitä ja traagisia henkilökohtaloita:

Antti Lieroinen (”Liera”): Ruovedellä 1600-luvulla elänyt savolaislähtöinen noita selvitti varkauksia unissa kuiskuttelevan hengen avulla ja tarjosi lisämaksusta ”varkaan merkitsemistä”, mikä johti muun muassa yhden varkaan sokeutumiseen ja toisen kuolemaan (9:19). Turun hovioikeus tuomitsi hänet kuolemaan, ja perimätiedon mukaan hänet poltettiin Ruoveden Lieransaaressa (14:32).
Agata Pekantytär: Ulvilalainen leski ja mäkitupalainen, joka nousi kovan perintöriidan ja tyttärensä naittamisen kautta tilan emännäksi (55:52). Kateelliset naapurit ja kirkkoherra syyttivät häntä toistuvasti muun muassa kalaverkkotaioista, raskauden ehkäisystä loitsuilla ja vasikalla Blåkullaan lentämisestä (56:09). Agata selvisi lukuisista oikeudenkäynneistä sakoilla ja raipparangaistuksella (1:09:45).
Maisa Erkintytär Kuppari: Köyliöläinen kiertävä kerjäläinen, joka suutuspäissään kirosi isäntäväkiä jäätyään ilman almuja (1:32:23). Hänet tuomittiin kuolemaan ja poltettiin roviolla vuonna 1652 muun muassa pastorin kuoliaaksi noitumisesta (1:34:40).

Vainoista valistukseen ja varoitukseksi nykypäivään

Koko kristityssä maailmassa noitavainojen uhrien määräksi arvioidaan nykyään noin 40 000 – 50 000 ihmistä. Suomessa käytiin noin 450–1 100 oikeusprosessia (tutkimusrajauksesta riippuen), joissa annettiin 103 kuolemantuomiota vuosina 1520–1680 (2:48). Puolet oikeudenkäynneistä päättyi vapauttavaan tuomioon, ja hovioikeus lievensi suuren osan alioikeuksien langettamista kuolemantuomioista sakoiksi tai ruumiinrangaistuksiksi (2:48).

1600-luvun lopulla oppineet ja lääketieteen edustajat – kuten kuninkaan henkilääkäri Urban Hjärne – alkoivat kritisoida noitavainoja jyrkästi ja osoittivat todistajalausuntojen perustuvan harhoihin, uniin ja joukkosuggestioon (17:43). Kun valtiovalta lakkasi tukemasta vainoja ja alkoi sakottaa perättömien huhujen levittäjiä, hysteria laantui nopeasti (19:14). Ruotsin rikoslaista kuolemantuomio noituudesta poistettiin lopullisesti vuonna 1779 (16:28).

Vaikka lainsäädäntö muuttui Euroopassa vuosisatoja sitten, noitavainot eivät ole kadonneet maailmasta: esimerkiksi osissa Afrikkaa ja Haitilla noituussyytökset vaativat yhä vuosittain ihmishenkiä. Ennen kaikkea noitavainojen historia toimii psykologisena peilinä. Se osoittaa, kuinka kriisien ja epävarmuuden keskellä yhteisöt etsivät helppoja syntipukkeja (1:10) – mekanismi, joka elää sosiaalisen median huhumyllyissä ja kollektiivisissa paniikeissa edelleen (7:43).

Noituus Suomen historiassa

https://www.youtube.com/watch?v=v59nvA0zCiI&t=81s

Noitavainot

https://fi.wikipedia.org/wiki/Noitavainot

Noitavainoja Kalajoella

https://kalajoenhistoria.blogspot.com/2008/12/noitavainoja-kalajoella.html

Noitavainojen älyttömät "testit" ja Antti Lieroisen synkkä historia

https://www.youtube.com/watch?v=HPipwEvYk3c&t=276s

Millaista oli noituus ja kuinka noitia vainottiin 1600-luvun Ruotsissa ja Suomessa?

https://www.youtube.com/watch?v=OcONH8L1Nl0

Jakso 32: Noitavainot Suomessa

https://www.youtube.com/watch?v=x2pTUjR8GRo