III Armeijakunnan joukot
odottelevat vastahyökkäyskäskyn H-hetken ilmoittamista illalla
14.3.1942.
Maalis-huhtikuussa 1942
Karjalan Rintaman komentaja vahvisti huomattavasti Kiestingin
suunnalla olleita neuvostojoukkoja. Neuvostoliittolaisten
todennäköisenä tehtävänä oli pohjoisesta kiertäen saartaa
Kiestingissä ja sen itäpuolella olevat suomalais- saksalaisen III
Armeijakunnan joukot ja poistaa niiden Muurmannin radalle kohdistama
uhka. Jo aikaisemminkin oli todettu, että Neuvostoliitto piti
merkittävänä sitä vaaraa, joka uhkasi Muurmannin rataa Kiestingin
suunnalta.
Maaliskuun loppupuolella
neuvostojoukot aloittivat tiedusteluluontoiset hyökkäykset alueella
rintamavastuussa olevan III Armeijakunnan pohjoisella ja eteläisellä
sivustalla. Näiden hyökkäysten ja saatujen tiedustelutietojen
perusteella armeijakunnan komentaja Hj. Siilasvuo odotti vihollisen
voimakkaampaankin hyökkäystä kevään tai viimeistään kesän
aikana. Komentaja määräsi armeijakuntansa tehostettuun
puolustusvalmiuteen.
Huhtikuun 24. päivänä
vihollinen suuntasi vahvoin voimin hyökkäyksen Jelettijärven ja
Ylä-Mustajärven välisen erämaan kautta länteen. Samanaikaisesti
se hyökkäsi myös armeijakunnan vastuuaelueen muilla osilla.
Etelässä Lohilahden – Lohivaaran suunnalla Divisioona J torjui
helposti hyökkäyksen, Kiestingistä itään johtavan tien suunnassa
SS-divisioona Nord torji verisesti kahden pataljoonan hyökkäyksen.
Pohjoisella rintamaosalla, Sissipataljoona 3:n alueella vihollinen
sai sitä vastoin heti ensimmäisenä hyökkäyspäivänä murtaman
puolustajan kenttävartiolinjaan ja suntasi murtokohdasta
jjooukkojaan etelään ja lounaaseen. Painostus pohjoisella siivellä
kasvoi edelleen seuraavana päivänä, eivätkä puolustajan
vastatoimet johtaneet hyökkäyksen pysäyttämiseen, Venäläisten
hyökkäykset olivat taistelujen jatkuessa laimeampia ja niiden
tarkoituksena lienee ollutkin estää reservien irroittaminen näistä
rintamanosilta painopistesuuntaan.
Tilanteen muuttuessa
puolustajan kannalta yhä uhkaavammaksi kenraalimajuri Siilasvuo
luopui yrityksistä sulke Jelettijärven ja Ylä-Mustajärven välinen
kannas. Joukoille annettiin tehtäväksi hidastaa mahdollisimman
tehokkaasti vihollinen etenemistä ja ryhtyä hyökkäysvoiman
ehdyttyä vastatoimiin, Ensimmäisten hyökkäsypäivien taistelujen
rajuutta kuvannee se, että 24-27.4. välisenä aikana III
Armeijakunta joutui Kiestingin suunnalla torjumaan 77 vihollisen
hyökkäystä.
Neuvostoliittolaiset
suntasivat yhä uusia joukkoja saatuun aukkoon. Rajuissa taisteluissa
SS-divisioona Nordin osastojen onnistui pysäyttää saarrostavien
neuvostojoukkojen hyökkäys Ylä-Mustajärvena luonaispuolella
oleville järvikannaksille, Tänne saksalainen divisioona oli
kenraalimajuri Siilasvuon vastustuksesta huolimatta rakentanut jo
puolutusvaiheen aikana sulkuaseman, joka oli nyt hyökkäyksen
torjnnassa korvaamaton.
Lähinnä Ylä-Mustajärveä
hyökänneet vihollisjoukot saatiin pysäytetyiksi, mutta vihollinen
ryhtyi saartamaan Kiestingissä olleita suomalais-saksalaisia
joukkoja ryhmittämällä omia osastojaan Ahvenlahdesta Kiestinkiin
menevälle tielle ja sen länsipuolelle, josta nämä sitten
suunnattiin etelään katkaisemaan Kiestingistä Sohjanaan menevää
tietä.
Tilanten vakavuuden vuoksi
jouduttiin muilta rintamanosilta irrottamaan joukkoja Kiestingin
hyökkäyksen torjumiseksi, Ylipäällikkö ei suostunut lisäämään
suomalaisten joukkojen määrää, mutta antoi luvan saksalaisen 163.
Divisioonan siirtämiseen Syväriltä Pohjois-Suomeen Divisioona J:n
ja SS-Divisioona Nordin yhteisin ponnistuksin saatiin vihollisen
hyökkäys pysäytetyksi vain muutaman kilometrin päähän
Kiestingin -Sohjanan tiestä. Siilasvuo olisi luopunut jo koko
Kiestingistä, mutta kenraalieversti Dietl ei tähän suostunut, vaan
käski vastahyökkäyksen.
Kenraalimajuri Siilasvuo
määräsi 27.4. Divisioona J;n komentajan kenraalimajuri Palojärven
ottamaan johtoonsa myös muualta Kiestingin alueelle määrätyt
joukot ja haän sai samalla tehtäväkseen luödä Ahvenlahden tien
suunnassa olleet neuvosto-osasto ja edetä
Ylä-Mustajärven-Jelettijärven kannakselle. Divisioona J:n joukot
saarsivat 7.5. mennessä Ahvenlahden suunnasta etelään edenneet
vihollisjoukot ja katkaisivat näiden selustayhteydet hyökkäämällä
Ahvenlahden tien länsipuolelle. III Armeijakunta oli näin saanut
torjtuksi sen yhteyksiä pohjoisesta uhanneen vaaran.
Toukokuun 135. päivänä
alkoi heti aamusta kaikkaan yli 2000 kranaatin tulivalmistelu
vihollisen asemiin, samalla kun saksalaiset syöksypommittajat
pudottivat pommejaan venäläisten asemiin. Hyökkäys lähti
helposti liikkeelle, mtta alkujärkytyksestään toinnuttuaan
vihollinen teki varsinkin Ahvenlahden suunnassa hyökkäävälle
saksalaiselle osastolle ankaraa vastarintaa. Lännessä
Taisteluosasto Puroman suunnalla suurimpana vaikeutena oli erittäin
raskas maasto. Seuraavana päivänä hyökkäystä jatkettaessa
venäläisten vastus tiukkeni entisestään, ja Divisioona J:n
hyökkäys eteni hyvin hitaasti. Estääkseen vihollista irrottamasta
reservejä rintaman muilta osilta myös SS-Divisioona Nord tehosti
toimintaansa.
Ahvenlahden tien suunassa
vihollisen tyksitötuli lisääntyi, ja 17.5. kuluessa hyökkäys
hidastui entisestään. Samana iltana eversti Puroma päätti
kuitenkin jatkaa hyökkäystä, Tulivalmistelusta huolimatta hyökkäys
pysähtyi heti alkuunsa. Everesti Puroma määräsi kuitenkin uudeksi
hyökkäyshetkeksi seuraavan aamn kello 07. Aamulla aloitettu
hyökkäys ei edennyt lähtöasemaa pitemmälle. Hyökkäysjoukoissa
ilmeni kieltäytymisiä, ja operaatio oli keskeytettävä.
Uutta hyökkäystä
valmisteltiin jo 18.5. kuluessa tykistön tulella, samalla kun
syöksypommittajat suorittivat menestyksellisiä pommituksia
Ylä-Mustajärven pohjoispuolella. Vihollinen aloitti vetäytymisen
pohjoiseen ja itään. Seuraavana päivänä sää muuttui
räntäiseksi ja tek lentotoiminnan mahdottomaksi sekä vaikeutti
samalla toimintaa maassa. Sää jatkui useita päiviä huonona, ja
vaikeassa maastossa hyökkäys uhkasi pysähtyä.
Painopistesuunnassa
hyökännyt Ryhmä Puroma pääsi sää- ja maastovaikeuksien sekä
vihollisen runsaan miinoituksen vuoksi vain hitaasti ettenpäin.
Toukokuun 22. päivänä suomalaisille selvisi, että vihollinen oli
onnistunut taitavasti vetäytymällä välttämään uhanneen
saarrostuksen. Samalla se oli saanut miltei kaiekn raskaan kaluston
mukaansa, Huono sää oli vetäytyvälle viholliselle ollut
taistelujen viimeisinä päivinä edullinen, sillä se oli estänyt
lentotoiminnan lähes kokonaan. Ilmavoimien painopiste siirrettiinkin
jo 22.3. kuluessa Jäämeren suuntaan.
Tilanne Kiestingin
suunnalla ei antanut enää mahdollisuuksia hyökkäyksen
jatkamiselle, ja Siilasvuo keskeytti hyökkäyksen vastoin Dietlin
käskyä. Käytännössä tasan kuukautta aikaisemmin alkaneet
taistelu olivat päättynneet, ja III Armeijakunta ryhmittyi
puolustukseen linjalle Ylä-Mustajärvi-Alajärven eteläkärki.
Tuoppajärven-Ylä-Mustajärven välillä puolustusasema pysyi
muttumattomana.
Taistelujen päätyttyä
III Armeijakunta ilmoitti torjuneensa kaikkiaan 175 vihollisen
hyökkäsytä ja lyöneensä ne omalla vastahyökkäyksellään
takaisin edellä mainitulle linjalle. Armeijakunnan joukkojen tappiot
näiden kelitaistelujen aikana olivat kaatuneina 170 suomalaista ja
248 saksalaista sekä haavoittuneina 900 suomalaista ja 1200
saksalaista.
Nämä taistelut olivat
III Armeijakunnan viimeiset Kiestingin suunnalla, sillä heinäkuun
alussa rintamavastuu siirtyi täällä saksalaiselle XVIII
Vuoristoarmeijakunnalle, ja pääosa suomalaisista joukoista
siirrettiin muualle.
Lähdeaineisto Suomi
sodassa talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät ISBN 951-9078-94-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti