Suomen vanhempi historia: Suomen juutalaisluovutukset

Pommi iski Helsingissä Yrjänkadun ja Robertinkadun kulmaan surmaten juuri elokuvateatterin lastennäytöksestä poistumassa olleita.

Suomi luovutti 6.11.1942 Saksalle kahdeksan juutalaista, jotka olivat tulleet Suomeen aiemmin pakolaisina Saksan miehittämistä maista, Joukkoon kuului viisi miestä, nainen ja kaksi lasta. Heidät vietiin ensin laivalla Viroon, josta he päätyivät keskitysleirille. Vain yksi heistä selvisi lopulta hengissä.

Tapaus herätti hallituksen sisällä tunnekuohuja. Luovutuksesta oli ilmeisesti sovittu Gestapon ja Valpon välillä hallituksen tietämättä. Vain sisäministeri Toivo Horelli tiesi asiasta, koska hän teki luovutuksesta lopullisen päätöksen. Helsingin juutalaisen seurakunnan johto sai vihiä asiasta ja otti yhteyttä hallitukseen, joka käsitteli luovutuksia iltakoulussaan. Sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm uhkasi erota hallituksesta, jos ihmiset luovutettaisiin Saksalle. Horelli puolestaan uhkasi erota, jos heitä ei luovutettaisi. Ryti paikkasi tilanteen epämääräiseksi jääneellä kompromissilla. Molemmat ministerit pysyivät hallituksessa, mutta jälkeenpäin Fagerhokm kommentoi, että häntä oli hämätty. Luovutettuja oli ilmeisesti suunniteltua vähemmän, mutta Fagerholmin mukaan hänelle oli luvattu, että ketään ei luovutettaisi.

Sensuurista huolimatta tapauksesta nousi lehdistössä kohu. Pakolaisten luovutukset Saksalle lopetettiin, ja loput Suomessa olleet 150 juutalaispakolaista pääsivät Ruotsiin, Suomi ei luovuttanut sodan aikana omia kansalaisiaan. Kahdeksan juutalaisen lisäksi Suomi luovutti jatkosodan aikana Saksalle 520 neuvostoliittolaista sotavankia.

Desantti kaapissa

Mannerheimilla oli tapana käydä uimassa Mikkelin sotasairaalan ylilääkärin Sigurd Alftanin huvilalla. Kun Alftan mein vapaa-ajan asunnolleen 8.11.1942, ja avasi kiettiön komeron oven, kaapista hyppäsi hänen kimppuunsa mies. Käsikähmän aikana Alftanin poika lähti hakemaan apua, mutta sen saapuessa Alftan löydettiin luodinreikä otsassaan. Suomalaisessa asepuvussa vaaninut desantti pääsi pakemaan. Hänen arveltiin vaanineen Mannerheimia.

Työvoimaa Inkeristä

23.11.1942 Suomen ulkoministeri Rolf Witting kertoi Saksan Suomen-lähettiläälle, että Suomi olisi kiinnostunut Saksan aiemmin ehdottamasta inkeriläisten siirrosta, Suomi tarvitsi työvoimaa varsinkin Karjalaan. Lisäksi Inkerin alueen liittämisestä Suomeen ei näyttänyt tulevan mitaan, koska näytti vahvasti siltä, että Saksa ei onnistuisi valtaamaan Leningradia.

Saksa kielsi neuvottelut

Presidentti Ryti päätti kertoa Neuvostoliiton 25.10 tekemästä rauhanaloitteesta Saksalle. Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrom vastasi sähkeitse, että mikään ei saanut vaarantaa Saksan ja sen aseveljien taistelua bolsevismia vastaaan, Neuvostoliiton aloitteeseen ei saanut vastata. Ryti halusi kertoa Saksalle oletettavasti siksi, että Neuvostoliito itse ei tekisi sitä. Jos Suomi olisi lähtenyt neuvotteluihin Saksan selän takana, olsi ollut riski, että Neuvostoliitto olisi kertonut tästä Saksalle, Tällöin Saksa oli saattanut kääntyä Suomea vastaan, Suomi eivastannut Jartsevin tunnusteluun.

Pula polttopuista

Sodan aikana varsinkin invalideilla, sotaleskillä ja muilla, joilla ei itsellään ollut mahdollisuutta puiden tekemiseen, oli pulaa polttopuista, Heidän auttamisekseen järjestettiin mottitalkoita, joissa polttopuita pilkottiin talkootöinä.

Kuntien väliset mottitalokoot oli julistettu lokakuussa, ja joulukuussa oli parhaiden palkitsemisen aika. Eniten motteja tuhatta asukasta kohti hakattiin Aitolahdessa jossa sntyi 2260 mottia/tuaht asukasta.

Yhdysvallat ja Suomi

Yhdysvaltain ulkoministeriön Euroopan suhteiden päällikkä Roy Atherton kirjoitti muistiossaan, että maan Suomen-politiikka on ollut menestyksellistä, koska Suomi ei ole jatkanut hyökkäystään itään. Hän näki tärkeäski pitää yllä suhteita Suomeen, jotta Saksan vaikutus ja Suomelle antama apu eivät kasvaisi entisestään.

Sabotöörin kuolema

Veikko Pöysti oli pitkän linjan militantti kommunisti ja saanut maanpetostuomion jo vuonna 1930. Jatkosodan aikana Pöysti avustajineen pyrki vaikeuttamaan Suomen sodankäynti ja yritti muun muassa räjäyttää ammusvaraston Pitäjänmäellä elokuussa 1941. Lisäksi hän osallistuia ainakin sähkölinjojen ja rautateiden tuhoamiseen.

Kun poliisit saapuivat iltapäivällä 23.121942 pidättämään Pöystiä, tämä majaili Tikkurilassa, silloisessa Helsingin maalaiskunnassa. Paikalla oli runsaasti poliiseja, ja tulitaistelu kesti useita tunteja, Poliisipartion mukaan paikkalla ammuttiin yli 1000 laukausta, Lopulta Pöysti yritti murtautua talon ympärillä olleen piiritysrenkaan läpi. Pöysit ilmeisesti menehtyi saamiinsa ampumahaavoihin. Tulitaistelussa sai lisäksi surmansa yksi poliisi. Kahdeksan Pöystin avustajaa pidätettiin.

Talvisodan panttivangit

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/talvisodan-panttivangit.html

Itsenäisyytemme tie - Itä-Karjalan valtausyrityksistä vaiettu

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/itsenisyytemme-tie-it-karjalan.html

Rukiver! – suomalaisten sotavankien kohtalo

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/rukiver-suomalaisten-sotavankien.html

Kalajokelainen sotavanki Eino Takkunen kuoli kolme kertaa

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/kalajokelainen-sotavanki-eino-takkunen.html

Suomi miehittäjänä

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/suomi-miehittjn.html

Vaiettu sota – partisaanien uhrit

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2008/11/vaiettu-sota-partisaanien-uhrit.html