Tiedotustilaisuus eduskunnalle

Puolustusministeri Walden ja Mannerheim

Saksan osalta uusi vuosi 1943 alkoi pahaenteisesti. Länsivaltojen Pohjois-Afrikassa suorittamat operaatiot olivat lähestymässä ratkaisua, joka uhkasi Saksan Afrikan-joukkoja tuholla. Idässä venäläiset kiristivät hitaasti mutta varmasti Stalingradin luona saartorengastaan 6. armeijan ympärille ja torjuivat kaikki apuuntulohyökkäykset, 2. helmikuuta mainitun armeijan tähteet antautuivat, Samalla venäläiset aloittivat itärintaman kaikilla eteläkaistoilla hyökkäyksen ja vain suurin ponnistuksin saksalaiset onnistuivat selvittämään Harkovin lähellä uhanneen tuhotilanteen. Myös poliittiselta kannalta oli levottomuutta herättävää, että ne italialaiset, unkarilaiset ja romanialaiset armeijat, jotka Dnin rintamalla olivat saaneet osalleen vahtuuteensa ja aseistukseensa katsoen aivan lina leveät kaistat, lyötiin täydellisesti hajalleen.

Huolestuttavia tapahtumia sattui niinikään pohjoiskaistoilla, ja näiden tilanteenmuutosten vaikutukset tuntuivat myös omilla rintamillamme, Tammikuun 12. ja 18. päivän välisenä aikana käydyissä kovissa taisteluissa venäläisten onnistui avata maayhteys Pietariin murtamalla saksalaisten saartorengas lähellä Nevan niskaa Laatokan luona. Karjalan kannaksen rintamamme menetti täten toisen linjan luonteensa, mikä yhdessä suurella sotanäyttämöllä tapahtuneen käänteen kanssa ei tiennyt hyvää.

Helmikuun 3. päivänä eli päivää sen jälkeen kun saksalaiset olivat antautuneet Stalingradissa saapuivat päämajaan presidentti Ryti, pääministeri Rangell sekä ministerit Walden ja Tanner saadakseen tietää, miä oli käsitykseni siitä, että suursodan täytyi katsoa joutuneen ratkaisevaan käännekohta ja että Suomen oli ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa kyettävä löytämään keinot sodasta irtautumiseksi. Samalla todettiin, että Saksan voimakkuus vielä toitaiseksi esti meitä toteuttamasta tätä päätöstä tekoina.

Tämän neuvottelutilaisuuden jälkeen minulle oli käynyt yhä selvemmäksi, että olisi järjestettävä tiedotustilaisuus, jossa hallitukselle ja eduskunnalle selvitettäisiin tilanteen vakavuus. Kun sitten puolustusministeri esitti minulle pyynnön, että joku tähän tehtävään sovelias upseeri määrättäisiin tekemään eduskunnalle selkoa koti- ja ulkomaisilla rintamilla vallitsevasta tilanteesta, suostuin tähän mielelläni, Tehtävä uskottiin päämajan tiedusteluosaston päällikölle eversti Paasoselle, joka oli hyvin perehtynyt sotatilanteeseen ja kykeni harhakuvitelmitta arvoimaan sen vaihteluja.

Eduskuntalossa 9. helmikuuta pidtyssä salaisessa kokouksessa eversti Paasonen esitti miltei täysilukuisina läsnä oleville kansanedustajille yleiskatsauksen senhetkiseen sotilaspoliittiseen tilanteeseen. Esittäjä totesi saksalaisten voimien alkavan kiistämttömästi ehtyä ja olevan varsin kovalla koettuksella, talven kuluessa Saksa ja sen liittolaiset olivat itärintamalla menettäneet yhteennsä lähes 60 divisioonaa, jotka tuskin olivat korvattavissa. Lisäksi eversti Paasonen viittasi kansallissosialistisen puolueen ja sotavoimien välille kehkeytyneisiin vakaviin vastakohtaisuuksiin, jotka saattooivat kehittyä avoimeksi selkkaukseksi ja diktaattorin kohtaloa koskevien historian lakne mukaisesti vaarallisiksi myös Hitlerin asemalle, Yleistilanteeseessa tulisi tpahatumaan täydellinen muutos, kun liittolaiset suorittaisivat odotetun maihinnousunsa lännessä – todennäköisesti Ranskan Kanaalin rannikolla – ja siten muodostaisivat toisen rintaman. Suomen osalta esittäjä päätyi siihen lopputulokseen, ett maamme kohtalo oli toistaiseksi kytketty Saksan aseiden voittoon tai tappioon ja että tilanteen kehityksen vuoksi olli parasta totuttautua siihen mahdollisuuteen ,että jouduttaisiin vielä allekirjoittamaan ”Moskovan rauha”.

Tämä realistinen esitys oli kuin kylmä suihku niille lukuisille kansanedustajille, jotka eivät voineet eivätkä tahtoneet tajuta, että tilanne ei enää ollut sama kuin sodan ensimmäisinä menestyksellisinä kuukausina. Esitelmaän aikaansaaman kohun vuoksi oli puolustusministerin käsityksen mukaan välttämätöntä ottaa sen sisältö saman kuulijakunnna läsnä ollessa uudelleen puheeksi ja tällöin jättä pois varomattomiksi väitetyt sanonnat ja muka ärsyttävät huomautukset, silti tietenkään lausumatta mitään sellaista, mikä olisi ristiriidassa eversti Paasosen esittämän, minun käsityskantaani vastaavan yleistilanteen kuvauksen kanssa.

Tämä aaltojen öljyllä tyynnyttäminen annettiin yleisesikunnan päällikön tehtäväksi, Laadittuaan yhdessä puolustusministerin kanssa tiukan asiallisen sotilaspoliittisen yleiskatsauksen hän esitti sen kokoontuneille kansanedustajille, Esityksen loppuppntena oli, että Suomella ei vielä toistaiseksi ollut ulkopoliittista toimintavapautta ja että sen niin muodoin täytyi jatkaa taistelua,

Kansa alkoi kuitenkin havahtua, ja 13. helmikuuta esitettiin sosiaalidemokraattien taholta julkilausuma, jossa puolue korosti Suomen oikeutta irrottautua sodasta, milloin väin tämä katsottiin toivottavaksi ja mahdolliseksi.

Lähdeaineisto G. Mannerheimin muistelmat