Venäjän rautateiden kuljetuskyky

163. divisioona tuli Moskovan sotilaspiiristä junalla Belovin kuormausasemalta Vienan Kemiin ensin Krimin rataa, sitten Vjazman-Leningradin rataa ja loppumatkan Muurmannin rataa. Matka oli 1770 km ja siihen kulutuii junilta neljä vuorokautta ja 21 tuntia. Kaksi rykmenttiä purkautui junista Kemissä, kolmas etelämpänä Kotskomassa. Kemistä joukot marssivat Suomussalmen suuntaan. Sen perään lähetettiin myöhemmin Kiovan sotilaspiiristä 44. valiodivisioona, josta käytettiin myös nimeä ”Sininen divisioona”. Se lastattiin juniin Berditsevissä ja Zitomirissa ja purettiin kuljetuksesta Vienan Kemissä. 2337 kilometrin matka vei junilta keskimäärin kuusi vuorokautta ja yhden tunnin.

Orelin sotilaspiiriin kuuluva 139.divisioona lähti matkaan Kozelskista Puolasta. Se oli ollut Puolan miehityksessä mukana reservinä taisteluihin osallistumatta. 1227 km:nmatka vei siltä kolme vuorokautta ja 3 tuntia. Se lähti marssimaan Suojun asemalta kohti Tolvajärveä. Sen perään samalle tielle lähetetty Leiningradin sotilaspiriin kuuluva 75.divisioona tuli Lokakuun rautatietä Ostrovista Petroskoihin. 751 km:n matka vei junilta keskimäärin yhden vuorokauden ja 21 tuntia.

Kannakselle venäläisten oli paljon helpompi keskittää joukkoj. Marssimatka Leningradista oli hyvin lyhyt ja varikot ja huolt toimivat sieltä käsin. Venäläisten divisioonassa oli kolme jalkaväkirykmenttiä, yhteensä 10350 miestä, kaksi tykistörykmenttiä, joissa oli ainakin kolme patteristoa. Tykkejä oli 147, kranaatinheittimiä 30, joista isokaliiperisia 12, jollaisia suomalaisilla ei ollut, 45 panssarivaunua, 25 panssariautoa, 104 traktoria ja 6000 hevosta. Miesvahvuus oli kaikkiaan 17650. Divisioonan kuului 900 miehen pioneeripataljoona, viestipataljoona, ilmatorjuntakonekiväärikomppania, jolla oli nelipiippusiia konekivääreitä 32 ja yhtä hirveitä 12,7 mm:n raskaita konekivääreitä 6. Konekiväärejä divisioonalla oli 419. Pioneeripataljoonalla oli 8 kumivenettä, venevarikkko, kaksi sahauskonetta, 16 moottorisajaa, kolme tieauraa, yksi ojittaja, kolme tiejyrää, kaksi kompressoriasemaa, kaksi sähköasemaa … Radioita divisioonalla oli 177 ja puhelimia 461.

Tuollaisen normaalin jalkaväkidivisiooan kuljetukseen tarvittiin 67 junaa. Esimerkiksi 2500 km:n matkalla kulutetun muonan ja rehun kujettamiseen tarvittiin neljä tai viisi junaa. Kulutettu määr oli 1 400 000 kg. Laatokon pohjoispuolelle keskitetyt joukot kuluttivat kahden viikon kuljetusviaheen aikana moottoripolttoaineitta 62 000 tonnia.

Keskitysmarssin aikana tulivat Suomen armeijan puutteet näkyviin. Kenttätykkejä oli kokko armeijalla vain 657, panssaritorjuntatykkejä 122, joista kevuita Boforsin 37 mm:n tykkjeä 98. Ilmatorjuntatykkejä oli niitäkin 122. Tykinammuksia oli 280 000. Venäläiset ampuivat tuon määrän muutamassa päivässä. Panssarivaunuja Suomella oli vain 32. Ne olivat vuonna 1917 rakennettuja ranskalaisia 6 tonnin Renaulteja. 32 englantilaisesta uudentyyppisestä Vickers-vaunusta ehdittiin aseistaa rintamakäyttöön vain 10 ja nekin vasta ihan talvisodan lopulla.

Konepistooleja ei joukoille ollut jakaa kuin viides- tai kuudesosa siitä kuin oli määrätty. Suomalaisella divisioonalla niitä oli 250. Sama määrä oli pikakiväärejä. Konekiväärejä oli 116. Divisioonan miesvahvuus oli 14 200. Suomalaisten amputaito oli hyvä. Suojeluskunnissakin oli koulutettu melkein 100 000 luokkamerkn ampujaa.

He kuten armeijan kuoluttamat miehet olivat saaneet olla mukana taistelunmukaisissa ammunnoissa. Tärkeää oli sekin, että se oli tapahtunut suomalaisessa maastossa.

Lähdeaineisto Veijo Meri Suurta olla pieni kansa ISBN 951-1-14397-2