lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kapteeni Aarne Juutilainen – Marokon kauhu


Helmikuussa 1940 kapteeniksi ylennetty Aarne Edvard Juutilainen oli monessa suhteessa poikkeuksellinen ihminen. Hän syntyi Sortavalassa 18. lokakuuta 1904. Isä oli rautatieläinen. Aarne kävi seitsemän luokkaa Sortvalan lseota, sillä tuohon aikaan Kadettikouluun ei tarvittu ylioppilastodistusta. Hän oli valinnut sotilaan ammatin ja työskenteli ainoastaan sitä silmällä pitäen.

Aarne väärensi 14-vuotiaana isänsä nimen päästäkseen mukaan Aunuksen retkelle. Värvääjät tarkistivat todistuksen ja allekirjoitusten aitouden ja heittivät Aarnen pihalle herjasanojen saattelemana.
Juutilainen suoritti varusmiespalveluksensa Viipurin Rykmentissä ja aloitti opinnot Kadettikoulussa heti asevelvollisuuden jälkeen 9. maaliskuuta 1927. Vajaa vuosi myöhemmin hänet siirrettiin Polkupyöräpataljoona 3:een vänrikkinä hoitamaan nuoremman upseerin virkaa. Iloinen ja seurallinen karjalaisluonne oli aiheuttanut kolme vakavaa merkintää rangaistuspäiväkirjaan, ja Juutilainen erotettiin vuodeksi Kadettikoulusta.

Palvelu joukko-osastossa ei sekään sujunut täysin moitteettomasti, ja kun Juutilainen aloitti jälleen oppilaana Kadettikoulussa tammikuun alussa 1928, saapuivat häntä koskevat paperit perässä hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Päätös Aarne Juutilaisen uudesta kohtalosta julkaistiin Kadettikoulun päiväkäskyssä numero 2, pykälä 5, päivättynä 2.2.1928.
Koska kadetti Juutilainen, jonka Sotaväen Päällikkö tammikuussa 1927 erotti yhdeksi vuodeksi koulusta, ei ole koulutsta erossaoloaikanansa nuhteettomasti palvellut joukko-osastossa, vaan saanut kolme eri kertaa päävartioarestia, joten viimeinen rangaistus 30 vrk vielä on kärsimättä, on Sotaväen päällikkö koulun esityksestä hänet koulusta erottanut.

Kesäkuussa 1930 Juutilainen pakkasi tavaransa ja matkusti Pariisiin, jossa värväytyi Ranskan Muukalaislegioonaan. Hänet hyväksyttiin heti. Hän oli Suomen armeijan reservinupseeri, entinen kadetti, ja erinomaisessa fyysisessä kunnossa, vaikka silmät hieman verestivätkin illallisten juhlien jäljiltä.

Höyrylaiva kuljetti uudet alokkaat Afrikkaan Oranin satamaan, jossa muutaman tunnin junamatkan päässä sijaiti Sidi-hel-Abbes, legioonan huomattavin keskus. Miehet sijoitettiin parakkeihin, Juutilainen heidän joukossaan. Aikanaan hän vannoi uskollisuutta legioonan lipulle. Legioonasta muodostui Aarne Juutilaisen uusi elämä ja perhe viideksi vuodeksi.


Tavallista raskaamman harjoituksen jälkeen Juutilaiselle ja viereisellä vuoteella olleella italialaisella olivat hermot niin pinnalla, että yksi poikkipuolinen ärähdys johti toiseen, ja viimein asioista otettiin selvää nyrkkien avulla. Italialainen jäi alakynteen, jolloin hän turvautui veitseen. Juutilainen nappasi jakkaran käteens ja kumautti vieruskumppaniltaan tajun kankaalle. Tappelu legionalaisten kesken oli ankarasti kielletty ja Juutilainen sai kyseenalaisen kunnian tutustua jälleen kerran putkan sisätiloihin.
Alokaskoulutuksen jälkeen miehet siirrettiin Marokkoon. Atlas-vuoristossa Juutilainen sai tulikasteensa. Hän huomasi heti ensimmäisessä taistelussa syntyneensä sotilaaksi.

Juutilainen palasi kotimaahan kesällä 1935 ja sai nuoremman upseerin viran Viipurin Rykmentistä, joka oli siirretty Huuhanmäelle lähelle Jaakkimaa. Täysin uudenaikaiset kasarmit kohosivat kauniin Pälkjärvven rannalla.
Maaliskuussa 1937 Juutilainen ylennettiin luutnantiksi. Jo aiemmin hänelle oli annettu lempinimi Marokon Kauhu hänen legioonassa viettämiensä vuosien takia. Kauhusta pitivät kaikki, niin esimiehet kuin alaiset.

Kahden vuoden kuluttua Juutilaisella oli jälleen lähtö siviliin. Uuvuttavan sotaharjoituksen päätteeksi kaikkensa antanut upseri nukahti ensimmäisen krokin jälkeen upseerikerhon pöytään. Kukaan muu tuskin olisi asiaa edes huomannut, mutta sisään marssivatkin kenraalit Hugo Östman ja Harald öhqvist, joista ensiksi mainittu oli kaiken lisäksi Sotaväen päällikkö. Oöstemanin sikari oli murtua huulten puristuessa ohueksi viivaksi, ja armeijakunnan komentajan kireät piirteet jännittyivät entisestään.

Näillä miehillä oli ratkaisuvalta silloin, kun päätettiin vakinaisessa väessä ylimääräisenä palvelevien reservinupseerien uran jatkumisesta tai päättymisestä. Sotilasuran katkettua Juutilainen työskenteli rakennusmiehenä, ja päätös legioonaan palaamisesta tuntui päivä päivältä paremmalta ajatukselta. Hän oli toteuttamassa aikeensa, kun hänelle syksyllä 1939 tuotiin kotiin valkoinen kortti. Siinä määrättiin Aarne Edvard Juutilainen ilmoittautumaan palvelukseen Viipurin rykmentin kasarmeilla Huuhanmäellä.Ilmoittautumisen tuli tapahtua 12 tunnin sisällä.

Juutilainen määrättiin Ville Teittisen komentaman Jalkaväkirykmentin 24:n II Pataljoonan 6. Komppanian päälliköksi. Vihollisuuksien alettua 30 marraskuuta Kauhun Komppania otti maahan tunkeutuvat venäläiset vastaan ollen puolustusasemissa Suvilahden hautausmaan aidan kupeessa. Vihollisen jalkaväki lähestyi nelijonossa marssien ja äänekkäästi laulaen. Sekä marssin että laulun katkaisi suomalainen konekivääri, jonka kahvoihin Juutilainen oli itse asettunut. Suvilahdesta vetäydyttiin pienen jokipahasen varteen. Joen nimi oli Kollaa.

Aarne Juutilaisesta tuli yksi talvisodan hengen luojista. Hän oli mitään pelkäämätön komppanianpäällikkö, joka kantoi keinutuolin asemiin ja istui siinä kranaatinsirpaleiden surratessa vihaisesti ympärillä. Näin hän omalla esimerkillään kannusti usein epätoivon valtaan joutuneita alaisiaan.


Lähdeaineisto Talvisodan sankarit ISBN 951-584-630-7
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)