Talvisodan torjuntavoittoja

Tolvajärven-Ilomantsin suunnalla saavutettiin sodan ensimmäiset suuret torjuntavoitot. Ensimmäisellä vastahyökkäyksellä 8.12. pysäytettiin Tolvajärvelle saapuneet vihollisosasto ja 9-10.12. saarrettiin ja tuhottiin Ilomantsin pohjoispuolelle Tetrilammelle saapunut vihollispataljoona. Sen jälkeen 12-14.12 tehtiin päävoimin hyökkäys tien Tolvajärvi-Ägläjärvi suunnassa ja saarrostus Yläjärven kautta. Vahvistukseksi saapuneet vihollisjoukot lyötiin raskaissa taisteluissa perusteellisesti ja työnnetiin 24.12. Aittojoen taakse, johon rintama vakiintui sodan loppuajaksi.

Lieksan suunnalla, jossa Pohjois-Karjalan ryhmän (ev. Luutn. E.J. Raapana) vahvuus oli vain kolme pataljoonaa, vihollisen hyökkäykset Hattuvaaran ja Nurmijärven asemia vastaan torjuttiin. Kuhmosta käsin sivustahyökkäystä yrittänyt osasto tuhottiin 20.12. Savijärvellä, ja joulupäivänä Nurmijärvelt tehdyllä saartoliikkeelle pakotettiin vihollinen vetäytymään rajan taakse.

Suomussalmellakin pääsivät tehokkaat vastatoimenpiteet käyntiin, kun vajaa 9.D alkoi 9.12. saapua perille. Venäläisen 163.D:n haltuun joutunutta kirkonkylää vastaan aloitettiin vastahyökkäys etelästä 11. 12 ja 13.12, se saatiin vallatuksi. Kun Raatteen tietä oli Suomussalmelle tulossa uusi 44.D, joka oli moottorisoitu ja senkin vuoksi tiehen sidottu, astettiins en etenemistä pysäyttämään yksi komppania Kuivajärven- Kuomajärven kannakselle. Kirkonkylän valtauksen jälkeen vihollisdivisioonain yhtymisvaara oli voitettu. Kun joulun tienoissa saatiin Piispanjärven suunnalle lisävoimia, alettiinb 26.12. hyökkäys 163. D:aa vastaan katkaisemalla Piispajärveltä käsin sen huoltotie ja heittämällä sen Hulkonniemeässä olleet pääävoimat saarrostavalla hyökkäyksellä 26-30.12. pitkin Kiantajärveä Juntusrantaa kohti, jolloin sen kalusto melkein kokonaan jäi sotasaaliiksi. Hulkonnimen taistelun suorittaneet joukot keskitettiin nopeasti Raatteen tielle pysäytettyä 44 D:aa vastaan, jonka pääosat 4-7.1. tuhottiin ja kalusto saatiin sotasaaliiksi. Tämän jälkeen alettiin keskittää joukkoja Kuhmon suuntaan, jossa Kiekinkosken tietä edennyt vihollisosasto jo oli työnnetty rajan taakse. Kun Pohjois-Suomen Ryhmästä yksi rykmentti siirrettiin Laatokan koillispuolelle, täytyi Lieksaa ja Suomussalmea puolustavat joukot vähentää aivan heikoiksi. Hyökkäys Kuhmon suunnalla alkoi 29.1. päävoin pohjoisesta. Pitkin Rastin-valtakunnan rajan välistä 45 km:n pituista tietä asemiin kaivautunut 54.D saatiin saarretuksi lukuisiin motteihin, joita oman tykistön heikkouden ja vihollisen ilmateitse tapahtuvan huoltotoimimman vuoksi oli vaikea saada tuhotuksi. Niiden avuksi hyökkäsi helmikuun kuluessa rajan takaa useita hiihtopataljoonia, jotka kuitenkin tuhottiin. Maaliskuun alusta lähtien osia uudesta neuvostdisioonasta teki rjan takaa Löytövaaran tien suunnassa voimakkaita tykistön tukemia hyökkäyksiä palauttaakseen maayhteyden motitettuun divisioonaan, mutta hyökkäykset torjuttiin ja vasta sodan päättyminen pelasti divisioonan jätteet.

Sallan suunnalla ryhdyttiin ensin toimenpiteisiin Pelkosenniemelle edennyttä neuvostodivisioonaa vastaa, jota torjumassa aluksi oli ollut vain yksi komppania ja myöhemmin sen avuksi tuotu täydennuspataljoona. Kun sinne 17.12. oli siirretty vaillinaisesti varustettu rykmentti, pakotettiin vihollinen seuraavana päivänä oikeaan sivustaan ja selustaan tehdyllä hyökkäyksellä peräytymään osittain taisteluvälineensä menettäneenä Savukosken ja Siajn ohi Raatikkoon. Samaan aikaan katkaistiin Joutsijärvellä kiivaissa taisteluissa toisen vihollisdivisioonan eteneminen ja 20.12. tuhottiin Mäntyvaarassa saartoliikettä tehnyt pataljoona. Pelkosenniemen suunnalta saaduin lisävoimin tehtiin 3-5.1. hyökkäys Joutsijärven pohjoispuolitse, mutta tilanne jäi ennalleen. Saartoliike, jonka Kallungin kylän kautta etelästä kaartava pataljoona aloitti 12.1. Märkäjärveä kohti, pakotti vihollisen vetäytymään itään, jossa se asettui asemiin Märkävaaran länsirinteeseen, missä rintamalinja pysyi sodan loppuun saakka, vaikka vihollinen sai tammikuun lopussa vahvistukseski vielä yhden divisioonan. Suomalaisten joukkojen pääosa siirrettiin helmikuun lopulla Sallan rintamalta Viipurinlahden suunalle ja tilalle tuli ruotsalainen vapaajoukon kaksi vahvistettua pataljoonaa.

Lähdeaineisto: Arvi Korhonen Viisi sodan vuotta