Saksa kiinnostuu Suomesta – kauttakulkusopimus

Kesällä 1940 Hitler pani alulle suunnittelutyön, joka tähtäsi hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan vuoden 1941 kevätkesällä. Suomi muuttui nyt Saksan kannalta strategisesti merkittäväksi alueeksi. Siitä tuli osa kaavaillun itärintaman vasenta sivustaa. Petsamon alueella oli suurstrategista merkitystä nikkelikaivostensa takia. Hitlerin käsitys oli se, että suomalaiset tulisivat osallistumaan hänen idänsotaretkeensä, koska Suomen olemassaolo riippui Saksan menestyksestä. Hänen käsitystään vahvistivat suomalaisten pyrkimykset saada tukea Saksasta.

Hitler lähetti heinäkuun lopulla 1940 ulkoministeri Joachim von Ribbentropin yksityiskanslian virkamiehen, tohtori Ludvig Weisssauerin Suomeen kartoittamaan salaa mielialoja. Weismuller sai Mannerheimiltä ja Rytiltä pessimistisen, mjtta päättäväisen kannanoton Suomen mahdollisuuksista: Yllätetty armeija voisi sortua viikossa tai parissa. Kolme kuukautta, hieman talvisotaa lyhyempi aika, olis puolustautumiskyvyn yläraja, mikäli jouduttaisiin taistelemaan yksin. Painostamalla Suomen päättäväisyyttä Suomen johtomiehet pyrkivät torjumaan ajatuksen, että Suomelle annettu tuki menisi hukkaan.

Weissaerin raportti ja ”elokuun kriisin” yhteydessä Suomessa tulleet tiedot saivat Hitlerin tekemään noin 10.8.1940 päätöksen Suomen tukemisesta. Hän päätti sallia valtakunnanmarsalkka Göringin pyynnöstä aseiden myynnin salatietä Suomeen. Suomessa asekauppa-asioissa liikkunut everstiluutnantti Joseph Veltjens sai tehtäväkseen sopia asevinnistä ja pyytää samalla suomalaisilta luvan Suomen alueen käyttämiseen saksalaisten sotilaiden kauttakulkuun Pohjois-Norjaan.

Veltjens tapasi Mannerheimin, Rytin ja eräitä muita henkilöitä. Veltjens kertoi Hitlerin antaneen ohjeen, jonka mukaan Suomea oli tuettava, sillä ”ei voida sallia, että näin urhea ja vapautta rakastava kansa kärsisi häviön”. Tukeminen voisi nykyoloissa kuitenkin tapahtua vain diplomaattisesti. Puolustusministeri Waldenin mukaan Veltjensin ilmoitus oli kuin ”valonsäde pimeyteen”. Veltjens sai suomalaisilta periaatteessa myönteisen vastauksen kumpaankin ehdotukseensa.

Norjan matkalla olleiden saksalaissotilaiden kauttakuljetuksen valmistelut tehtiin suuren salaisuuden vallitessa. Enismmäinen saksalaisia kuljettanut alus saapui Vaasaan 21.9.1940 usempien paikallisten viranomaisten yllätykseksi. Vasta seuraavana päivänä solmittiin Suomen ja Saksan välille virallinen, hyvin lyhytsanainen kauttakulkusopimus ja asia otettiin käsiteltäväksi Suomen hallituksen istunnossa.

Saksalaissotilaiden läsnä Pohjanmaan rannikolla ja Lapissa lisäsivät useimpien suomalaisten mielestä turvallisuutta. Saksan ja Suomen varsin viileiski päässeitä suhteita oli alettu parantaa samaan aikaan järjestämällä Helsingissä progandavaikutukseltaan tehokas yleisurheilun kolmimaaottelu Ruotsi- Saksa- Suomi.

Kauttakulku lisäsi Neuvostoliiton epäluuloja ja tyytymättömyyttä. Väistämistaktiikasta huolimatta Suomen oli annettava neuvotteluissa periksi. Neuvostoliiton kanssa solmittiin sopimus Hangon- kauttakulusta 6.9.1940 – siis ennen saksalaisliikenteen julkituloa. Neuvostoliitto ja Suomi solmisivat 11.10.1940 uuden Ahvenanmaata koskevan demilitarisointisopimuksen. Alueen loputkin miinoitukset ja linnoitukset oli purettava loka-joulukuussa 1940. Saariryhmä jäi pysyvästi neuvostotarkkailijoiden valvontaan. Petsamon nikkelikysymyksessä englantilaiset ja saksalaiset vetäytyivät syrjään, mutta tältä osin viivytystaktiikkaa päätettiin kuitenkin jatkaa.

Tohtori Ludwig Weissaur tapasi Rytin 20.7.22.7. Weissauer totesi jälkeenpäin, että hän tuskin korkaan oli tavannut valtiomiestä, joka käsitti kaiken niin selvästi ja nopeasti ja pystyi suoralta kädeltä antamaan täsmällisiä vastauksia.

Lähdeaineisto Ohto Manninen – Kauko Rumpunen Risto Rytin päiväkirjat 1940-1944 ISBN 951-37-4520-1