Stalinille tilanne Ranskan
luhistumisen jälkeen oli hyvin vaikea. Puna-armeijan varustaminen
ylivoimaiseksi ja iskukykyiseksi oli vielä kesken. Siksi suhteissa
Saksaan vaadittiin edelleen pidättäymistä M/R-sopimuksessa ja
nerokasta varovaisuutta olla paljastamatta lopullisia päämääriä.
Voimakas pelko Saksan
armeijan operointikykyä ja joukkojen keskittämisen nopeutta kohtaan
saivat Stalinin kenraalit pidättäytymään hyökkäystoimista
saksalaisten selkään Hitlerin lännen sotaretken aikana, vaikka
Saksan itäraja oli tuolloin käytännöllisesti katsoen avoin.
Omaa
”intressipiiri”-käsitettään tulkiten ryhtyy Stalin kuitenkin
varmistamaan lopullisia tavoitteitaan sekä Baltiassa että Romanian
suunnalla. Solmimistaan sopimuksista piittaamatta ja syyttäen
tuttuun tapaan Baltian valtioita provokaatioista vyöryttää Stalin
nyt puna-armeijan miehitysjoukot 15.6.1940 Liettuaan ja 17.6. sekä
Eestiin että Latviaan. Armoa ei annettu eikä tunnettu! Kukaan
lännessä ei kysele Stalinin ”bolsevikin kunniasanan” perään,
jonka hän oli antanut syksyllä 1939 luvatessaan säilyttää
Baltian maiden suvereniteetin. Tämähän on ollut Hitlerin vaatimus,
johon Stalinin oli tuolloin ollut suostuttava. Suomen tilanne sen
sijaan oli jo marraskuun lopussa 1939 ollut kokonaan toinen. Maa
olisi vallattu ”seisovilta jaloiltaan” ja Kuusisen
”kansandemokraattinen” hallituskin oli valmiina julistuksineen
heti sodan alkupäivistä alkaen.
Nyt Saksan ollessa
joukkoineen kiinni lännessä, oli kuitenkin tullut Baltian maiden
lopullisen alistamisen hetki. Puhdistukset ja joukkokarkoitukset
Siperiaan alkavat välittömästi. Itsenäisten Baltian maiden
johtava älymystö, poliitikot ja armeijoiden johto tuhotaan
karikoituspaikoissa ja vankiloissa. Näitä raakuudessaan vertaansa
vailla olevia etnisiä puhdistuksia ja joukkomurhia johtamaan Moskova
lähetti omat luottomiehensä. Eestin puhdistukset ja maan
itsenäisyyden lopullisen tuhoamisen hoiti kenraalieversti A. Zdanov.
Muut olivat Dekanosov (Liettua) ja Vyshinski (Latvia). A.Zdanov
lähetettiin myöskin aikanaan vahvalla kokemuksellaan ”hoitamaan”
Suomen asia uudelleen lokakuussa 1944.
Kun Bukovinan ja
Bessarabian kysymykset oli hoidettu Romanian suunnalla, saattoi
Stalin jäädä Kremilissä syksyllä 1940 rakentaamaan
puna-armeijaansa iskukuntoon, laadituttamaan suunnitelmia
offensiiveista Saksaa vastaan ja odottamaan tilanteen kehittymistä
suotuisaksi. Sitä ennen kaikki Baltian maat liitettiin
Neuvostoliittoon ns. ”vapailla vaaleilla”, joissa sallitiin vain
kommunististen ehdokkaiden äänestäminen. Stalin kävi Kominternin
ja NKVD:n avulla taitavasti myös poliittisia ja varsin
menekstyksellistä sotaa. Tässä vaiheessa ei vaikuttimena
kuitenkaan enää ollut Molotov/Ribbentrop-sopimus, vaan salainen
Churchill/Stalin-sopimus.
Myös Suomi oli tarkoitus
miehittää vielä syksyn 1940 aikana ”ennen pakkaskautta...”
Lännen sotaretken
päättyessä Ranskan antautumiseen 22. kesäkuuta 1940 on Saksa
sotapoliittisesti eräänlaisessa tienhaarassa. Englanti varautuu
saksalaisten maihinnousuun saarelleen. Tultuaan tietoiseksi Stalinin
petoksesta ja kolmikantavaltaliittoutuman sotasuunnitelmista Saksan
tuhoamiseksi oli Hitler päättänyt myöskin Saksan osalta ”pelata
samoilla korteilla” kuin vastapuolikin.
Hitlerin salainen kirje
Mannerheimille 29.6.1940 sisältää muun muassa seuraavan tekstin: ”
Saksalla ei ole mitään sitä vastaan, että silläkin suunnalla
syntyy sotatoimia. Mutta Teille, Herra Marsalkka Mannerheim haluan
ilmoittaa harkitsevamme vakavasti sitä, ettei Saksa silläkään
suunnalla jää odottamaan kuoliniskua, vaan antaa sen itse sopivaksi
katsomallaan hetkellä. Tässä tarkoituksessa Saksan sotavoimien on
pakko jo luvallanne tai ilman sitä käyttää Suomen aluetta
ylittäessään maanna hyökätessään Muurmanski-Sorokka-Moskovan
ja Sorokka-Petrozavodsk-Leningradin rautatielle. Samalla Saksan
laivaston on varmistettava Suomenlahti ja Itämeri, mitä ennen se
ottaa haltuunsa nyt Neuovostoliiton miehittäminä olevat Baltian
maat.
Saksan
hallitus varaa Teille, Herra Marsalkka Mannerheim, ja Suomen
hallitukselle tilaisuuden tutkia tätä uutta tilannetta maanne
osalta. Saksan sotavoimien johto olisi kiitollinen Suomen
hallitukselle ja maanne puolustusvoimien johdoolle, jos
tarkoituksiamme varten voisitte osoittaa soveliaa liikenneväylät
Neuvostoliiton alueelle. Näitä tulisivat käyttämään nyt
Norjassa olevat ja sinne vielä siirrettävät Saksan sotavoimat.
Tässä
yhteydessä haluan ilmoittaa Teille, että sotavarusteluasioissanne,
jos niitä haluatte puolustusvoimienne tarpeiden tyydyttämiseksi
lisät sotamateriaalin ostoilla Saksasta, pyydän asiamiestänne
kääntymään Marsalkka Göringin tai hänen valtuuttamansa henkilön
puoleen.”
Berliinissä kesäkuun 29
päivänä 1940
Adolf Hitler
Joachim von Ribbentrop
Saksan valtakunnan Johtaja
Ulkoministeri
Lähdeaineisto Erkki
Hautamäki Suomi myrskyn silmässä ISBN 952-91-8995-0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti