A.O.Freudentahl
Vuonna 1863 annettuun
kieliasetukseen sisältyi 20 vuoden siirtymäkausi, jonka jälkeen
suomen kielen piti nousta virallisessa käytössä ruotsin rinnalle.
Näin ei käytännössä kuitenkaan käynyt, sillä ruotsi pysyi
edelleen virallisena kielenä. Se oli Suomen virallinen kieli, ja
virkamiesten suomen kielen taito oli edelleen puutteellista.
Vuonna 1882 virastot
velvoitettiin käyttämään suomen kieltä, jos asia oli sillä
pantu vireille. Vaikka suomen kieli lisääntyi asiakirjoissa,
virkamiehet puhuivat edelleen ruotsia. Tilanne alkoi muuttua vuoden
1887 jälkeen, kun alueen kunnalliskieli määrättiin myös alimpien
virastojen kieleksi. Nyt suomen kielen käyttö hallinnon ja
oikeuslaitoksen alimmilla asteilla yleistyi pikaisesti. Kuopion
läänissä määrättiin ensimmäisenä suomi koko lääninhallinnon
kieleksi 1887. Häme seurasi perässä 1889.
Ylimmät virastot
käyttivät edelleeb ruotsia. Senaatissa kirkollistoimituskunta
siirtyi 1890-luvun puolivälissä ensimmäisenä käyttämään
suomea virkakielenä. Valtiopäivien kieli oli ruotsi. Vaikka
talonpoikaissäädyn pöytäkirjat kirjoitettiin suomeksi,
ruotsinkielisiä puheenvuoroja ei suomennettu. Vielä 1880-luvun
lopulla vain noin puolet komiteamietinnöistä käännettiin
suomeksi.
Maaseudun
suomalaisalueilla siirtyminen suomen kieleen sujui 1800-luvun lopulla
yleensä kitkattomasti, mutta monissa kaupungeissa kielikysymys
herätti ankaria kiistoja. Kaksikielisyys oli tavallista, ja
kieliraja seurasi sosiaalirajaa. Tampereella suomi tuli
kunnalliskieleksi 1886, Turussa 1905 ja Viipurissa vasta 1906,
Helsingissä kaksikielisyys omaksuttiin 1902.
Suomen kieli saavutti
tasa-arvon ruotsin rinnalla suuriruhtinskunnan virallisena kielenä
1902. Tämä tapahtui sikäli muuttuneissa oloissa, että venäjä
oli 1900 määrätty korkeimman hallinnon kieleksi. Senaatissa
siirryttiin käyttämään venäjää lokakuussa 1903. Suomi ja
ruotsi jäivät paikalliskieleksi, ja niiden ensisijaisuus määräytyi
väestön kielisuhteiden perusteella. Suomalaisseuduilla tämä
merkitsi mm. läänin tasolla suomen kielen lopullista läpimurtoa
virkakielenä.
Suurlakon jälkeen 1906
suomi ja ruotsi nostettiin viralliseen asemaan tasavertaisina
kielinä, kunnes jälleen vuodesta 1909 venäjän vaikutus
korkeimmassa hallinnossa kasvoi. Tuolloin Suomi oli käytännössä
kolminkielinen maa, mm. senaatin pöytäkirjat laadittiin kesästä
1914 maaliskuuhun 1917 venäjäksi, suomeksi ja ruotsiksi.
Itsenäistyminen muutti jälleen kielisuhteita, kun vuoden 1919
hallitusmuodossa tasavallan kansalliskieleksi määrättiin suomi ja
ruotsi.
A.O.Freudenthal
Lähdeaineisto Suomi
kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti