Etuvartio Syvärin
suunnalla 21.12.1941
Stalinin kanava oli osa
vuonna 1933 liikenteelle avattua vesitietä, joka johti Vienanmereltä
Äänisen ja Laatokan kautta aina Itämerelle asti. Kanavan
rakensivat vangit, joita erään arvion mukaan menehtyi työmaalla
noin 200 000. Edellisellä viikolla vallatussa Poventsassa Karhumäen
itäpuolella suomalaiset joutuivat tulvan yllättämäksi. Miehet
purkivat pelastautumaan talojen katoille, mutta kansavan sulkujen
patoamina ollet vesimassat veivät mennessään suomalaisia sotilaita
ja kalustoa. Muun muassa panssarivaunuja menetettiin. Pelastustöitä
vaikeutti 37 asteen pakkanen.
Neuvostojoukot olivat
pitkin syksyä häirinneet puolustukseen ryhtyviä suomalaisia
Syvärillä, varsinkin 17. D:n ja 7.D:n joukkoja. Partioinnin
tavoitteena oli löytää suomalaisten heikot kohdat ja edulliset
maastot hyökkäystä varten. Lisäkis tiedusteluhyökkäyksillä
verhottiin joukkojen siirtoja. 14.12. aamulla suomalaiset valtasivat
neuvostojoukkojen niin kutsutulle Kaljukukkulalle perustaman
tukikohdan. Tiedusteluosaston isku osui ilmeisesti arkaan paikkaan,
sillä neuvostojoukkojen vastaus oli nopea ja voimakas. Vastaiskuun
osallistui niin paljon venäläisiä, että oli pääteltävissä
kukkulan olleen suunniteltu tulevan hyökkäyksen lähtopisteeksi.
Suomalaiste oli vetäydyttävä kukkulalta saman päivän aikana.
Matka kävi Pelgaspuron pohjoispuolelle. Purolla jätettiin kaksi
kenttävartiota.
Saksan sotaonni
Neuvostoliiton vastaisella rintamalla oli kääntymässä.
Leningradin valtaamisesta oli luovuttu, Moskovaakaan ei pystytty
valtaamaan. Talven tullessa hyökkäysarmeijalle koittivat ankeat
ajat. Leningradin piirityksen täydellistämiseksi sunniteltut
suomalaisten ja saksalaisten kädenlyänti Syvärillä jäi
lopullisesti tekemättä, kun saksalaiset joutuivat vetäytymään
Tihvinästä Syvärin eteläpuolelta.
Saksan 39.
Panssariarmeijakunta oli vallannut Tihvinän marraskuun alkupuolella.
Sen jälkeen kelirikko, talvi, heikentyvät huoltoyhteydet ja
puna-armeijan vastahyökkäykset olivat heikentäneen saksalaisten
taistelukuntoa. 8.12. neuvostjoukot valtasivat Tihvinän. Saksalaiset
vetäytyivt epäjärjestyksessä Olhavanjone länsipuolelle.
Vain joukkueen vahvuinen
suomalaisosasto miehitti Suursaaren. Suomen tiedustelu oli jo aiemin
selivttänyt saaren olevan tyhjän. Neuvostoliitto oli evakuoinut sen
Hangon evakuoinnin yhteydessä. Saarelta löytyi neljä
puna-armeijasta karannutta virolaista.
- aamulla neuvostojoukot jatkoivat siitä, mihin olivat jääneet. Tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksen jälkeen ne etenivtä Palgapuron vartta pohjoiseen. Vajaa neuvostopataljoona pääsi myös Goran kyään johtavalle tielle ja katkaisi osasto Hahtelan huoltotien. Suomalaisosaston miehet yrittivät murtautua Goraan, mutta se ei onnistunut. 16.12. i/JR 30 yritti Gorasta Osasto Hahtelaa vastaan, mutta tälläkään suunalta huoltotietä ei saatu auki. Osasto Hahtela vetäytyi saarrostusuhan vuoksi metsien kautta . 19.12. neuvostojoukot tunkeutuivat Goran kylään. Niillä oli nyt pääsy Syväsrinkaupunkiin johtavalle maantielle ja mahdollisuus pussittaa Ostan alueella olleet suomalaisjoukot. Goran kylän valtaamiseksi suomalaiset toivat paikalle lisäjoukkoja, ja hyökkäsy aloitettiin 21.12. Kello 8 alkaneen hyökkäyksen alkumenestyksen jälkeen suomalaiset joutuivat vetäytymään kylästä lähtöpaikalleen iltapäivällä. Myös seuraavana päivänä tehtyn yritys epäonnistui.
Syväriä puolustanut 7. D
oli kärsinyt raskaita tappioita hyökkäysvaiheessa. Vaikka rintama
oli vakiintunut jo lokakuussa, neuvostojoukot olivat häirinneet
suomalaisia muun muassa partioiskuin. Miehet oliva väsyneitä ja
haluttomia hyökkäämään. Noin 50 miestä kieltäytyi
taistelemasta Goran kylän takaisinvaltaamisyrityksessä. Suurin osa
saatiin paaamaan rintamaan, mutta yksi sotamies ja yksi korpraali
kieltäytyivät. 7 D:n komentaja, juuri 18.12. kenraalimajuriksi
ylennetty Antero Svensson määräsi miehet pikaoikeuden eteen.
Upseereista koostunut oikeus määräsi heille kuolemantuomion, VI
AK:n komentaja kenraalimajuri Talvela vahvisti tuomion.
Sotilaspoliisit teloittivat miehet joen uomassa.
Hangon takaisinsaamista
juhlittiin virallisella paraatilla 15.12. Sotamarsalkka Mannerheim oi
saapunut kaupunkiin ja otti vastaan niin ruotsalaisen
vapaaehtoispataljoona SFB:n joukot kuin Suomen JR 55:n miehet. Suurin
osa ruotsalaisista vapaaehtoisista palasi kotimaahansa Hangon
valtauksen jälkeen. Suomen palvelukseen jääneet siirrettiin
Syvärille.
Suomi pyrki valtaamaan
Syvärillä menettämänsä Goran kylän takaisin. Hyökkäys alkoi
aamulla 27.12. tyksitövalmistelulla, ja siihen osallistui JR 30:n
sekä JR 51:n joukkoja. Kylää ei saatu vallattua, ja niin miehet
ryhmittyivät puolustukseen. Neuovostoliittolaisten selustaan
lähetetty Osasto Keinonen, joka oli muodostettu
polkupyöräpataljoonasta, jääkärijoukkueesta ja I/JR 9:stä,
joutui sitkeisiin taisteluihin. 29.12. se pääsi Gorasta itään
johtavalle tielle ja sain sen katkaistua, Kylässä olevien joukkojen
huoltotie oli näin katkaistu. Se saatiin pidettyä
puna-armeijalaisten vastaiskusta huolimatta.
Joulun tunnelmaa pyrittiin
rintamalla luomaan monin tavoin. Suojeluskunna olivat organisoineet
lahjapakettikeräyksen ”tuntematomille sotilaille”. Se oli
tuottanut satojatuhansia paketteja. Kaikkiaan korsuissa jaettiin
lähes miljoona pakettia. Joulupukit kiertelivät telttoooja ja muita
majoitustiloja, toisin usein esimerkiksi kaasunaamareilla
varustautuneina. Muona-annokset oli nostettu suuremmiksi, ja
puuroakin oli tarjolla. Mitään syöminkejä ei kuitenkaan ollut
puolustusvoimien puolesta tiedossa, sillä elintarviketilanne
vaikeutui jatkuvasti. Miehet olivat kuitenkin omatoimisia ja
nauttivat esimerkiksi ”tapaturmapaistia” eli ”maantiehirveä”
eli hevosta.
Joulurauhaa ei rintamalla
ollut. Eikä joka paikassa kotirintamallakaan. Kirkas pakkassää
nosti ilmaan Neuvostoliiton pommikoneita. Aattoiltana ne kävivät
muun muassa Turussa ja Kotkassa. Neljän päivän aikana ammuttiin
alas lähes 40 pommikonetta.
Lähdeaineisto
Ilkka Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti