Kansainvälinen tilanne kiristyy

Hitlerin valtaannousu Saksassa kiristi kansainvällistä tilannetta

Vuonna 1933 valtaan noussut Adolf Hitler muutti Saksan terrorin ja progandan avulla nopeasti demokratiasta diktatuuriksi. Hän saattoi voimaan yleisen asevelvollisuuden ja aloitti varustautumisen.

Hitler vakuutti aluksi noudattavansa rauhanomaista ulkopolitiikkaa, mutta hänen tähtäimessään oli kaiken aikaa elintilan hankkiminen Saksan kansalle. Valloituspolitiikan aikan oli demilitarisoidun Reinimaan miehitys keväällä 1936.

Anschluss eli Itävallan liittäminen Saksaan tapahtui 12. maaliskuuta 1938. Itävalta ei ollut Hitlerin valloituspolitiikan ensimmäinen uhri, sillä saksalaiset kohtasivat pääasiassa riemuitsevia väkijoukkkoja. Harvat itävaltalaiset vastustivat Anschlussia edes passiivisesti, ja useimmat palvelivat uskollisesti Suur-Saksan katkeraan loppuun saakka.

Itävallan valtauksen jälkeen Saksa ympäröi Tsekkoslovakian kolmelta suunnalta. Tsekkoslovakialla oli vahva armeija sekä liittolaisina Ranska ja Neuvostoliitto, minkä vuoksi Hitler vaati aluksi vain ns. sadeettisaksalaisten asuttaman Sudettimaan liittämistä Saksaan.

Syksyllä 1938 Hitler uhkasi sodalla, ellei Tsekkoslovakia suostu alueliitokseen. Presidentti Eduars Benes määräsi liikekannallepanon, mutta Englanti ja Ranska kehottivat häntä taipumaan. Erityisesti Englannin pääministeri Neville Chamberlainin ajaman myöntyväispolitiikan tavoitteena oli rauhan säilyttäminen keinolla millä hyvänsä.

Saksan, Italian, Englannin ja Ranskan johtajat ratkaisivat asina Munchenin kokouksessaan 29. syyskuuta 1938. Tsekkoslovakian edustajat saivat odotaa sivuhuoneessa, kun suurvallat päättivät maan pirstomisesta. Sudeettimaan myötä Tsekkoslovakia menetti useita tärkeitä teollisuuslaitoksia ja linnoituksensa Saksan rajalla.

Shamberlain sai 30. syyskuuta Hitlerin allekirjoittamaan yhteisen julkilausuman Englannin ja Saksan pyrkimyksestä rauhanomaiseen tulevaisuuteen. Palattuaan Englantiin, Chamberlain heilutti hurraavalle väkijoukolle paperia ja totesi:”Luulen, että rauha meidän ajallamme on pelastettu.”

Hitler antoi Chamberlainin nauttia rauhantekijän roolistaan viisi ja puoli kuukautta, Tsekkoslovakian presidentiksi tullut Emil Hacha pakotettiin maaliskuun 15. päivän aamuyöllä 1939 allekirjoittamaan antautumissopimus. Saksan armeijan moottoroidut yksiköt ylittivät Tsekkoslovakian rajan välittömästi.

Tsekkoslovakian valtaus paljasti Hitlerin kasvot. Siihen saakka hän oli vallannut saksankielisiä alueita, mikä joillakin tahoilla hyväksyttiin. Nyt hän kaappasi alueen, joka oli ei-saksalainen ja halusi pysyä sellaisena.

Vain runsas viiko Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen Hitler otti yhteyttä Puolaan, jota Saksa saartoi nyt etelästä, lännestä ja pohjoisesta. Puolan olisi pitänyt suosutua Sanzigin vapaakaupungin liittämiseen Saksaan ja sallia moottori- ja rautatien rakentaminen ns. Puolan käytävän läpi itäiseen Saksaan.

Puola torjui esityksen täysin. Se kutsui aseisiin 750 000 miestä ja ilmoitti, että jos Hitler tunkeutuu Puolaan, seurauksena olisi sota. Englannin ja Ranskan arvovalta ei enää sallinut perääntymistä, minkä vuoksi ne antoivat turvallisuustakuut Puolalle. Tie suursotaan Eurooopassa oli kivetty.

Kansainvälisen tilanteen kiristyminen ja Kansainliiton arvovallan heikkeneminen ajoivat pienet maat puun ja kuoren väliin. Ne olivat liittynnet Kansainliittoon sen kollektiivisen turvallisuusjärjesetelmän vuoksi, mutta nyt ne joutuivat huomaamaan, että tuo järjestelmä vaaransi niiden turvallisuuden. Kansianliiton pakotepykälät, jotka velvoittivat jäseniä toimimaan hyökkääjää vastaan, uhkasivat sotkea ne suurvaltaselkkauksiin.

Suomi oli jo kesällä 1936 esittänyt Skandinavian maiden, Espanjan, Hollannin ja Sveitsin kanssa julkilausuman, että ne harkitsisivat tapaus tapaukselta, yhtyisivätkö ne pakotteisiin. Toukokuussa 1938 presidentti Kallio ilmoitti, että Suomi varaa Ruotsin tavoin oikeuden päättää, milloin Kansainliitto pakotepykälää olisi sovellettava. Parin kuukauden kuluttua Pohjoismaat ja Benelux-maat sanoutuivat yhteisesti irti Kansainliiton turvallisuusjärjestelmästä.

Suomen nopea irrottautuminen Kansainliiton helmasta johtui turvallisuuspolitiikan uudelleenarvioinnista. Kun Ruotsi oli antanut keväällä ymmärtää, että se on kiinnostunut lisäämään Pohjoismaiden puolustuksellista yhteistyötä, Suomi tarttui tarjoukseen. Suomi ehdotti Ruotisille Ahvenanmaan yhteistä linnoittamista, mitta lopullisena tavoitteena oli puolustusliito länsinaapurin kanssa,

Lähdeaineisto Suomi kautta aikojen ISBN 951-8933-60-X