Heinäkuun 10. päivänä
1934 sisäasiainkansankomissariaattiNKVD aloitti toimintansa. Valtion
turvallisuuspäähallinto (GUGB) kuului jo yksikön alaisuuteen.
Uuden laitoksen johtajaksi valittiin G.G.Jakoda, joka oli
työskennellyt Tsekan ja OGPU:n johtopaikoilla jo vuodesta 19191
saakka.
Karjalan tasavallan
UNKVD:n johtajina olivat N.S.Serkevskij ( 15.7.1934 – 27.12.1935)
ja K.J. Tenisson (27.12.1935 -16.12.1937). 16.2.1937 UNKVD:stä tuli
Karjalan sisäasiainkansankomissariaatti. Tenisson toimi sen
johtajana 31.1.1938 saakka.
Karjalan UNKVD:n/NKVD:n
alaisuuteen perustettiin oma Valtion turvallisuushallinto, johon
kaikki Karjalan GPU:n osastot kuuluvat. UNKVD:n päällikkö toimi
myös Valtion turvallisuushallinnon päällikkönä. Vuonna 1940
uudelle kansankomissariaatille rakennettiin toimitilat Petroskoin
Komsomolskaja-kadulle (nykyään Andropovin katu). Nykyään
rakennuksessa toimii Venäjän Federaation turvallisuuspalvelun
Karjalan tasavallan hallinto.
Vuonna 1935 Karjalan
UNKVD:n Valtion turvallisuushallinnon (UGB:n) kokoonpanoon kuuluivat
Operatiivinen Sala-poliittinen Erikois-, Taloudellinen ja
Kuljetusosastot sekä Erityis-, Yhteys-, Henkilöstö- ja
tilastojaostot, Komendantinvirasto, Kirjanpito-osasto ja UGB:n kanssa
työtä tehneiden koneasemien päälliköiden sijaiset.
Sala-poliittiseen osastoon kuului Karjalan toimeenpanevan
keskuskomitean ulkomainen osasto.
Tasavallan piireissä
toimi 19 paikallisosastoa: Sorokan osasto, josta tuli vuoden 1938
jäkeen Belomorskin osasto, Vieljäreven osasto, Ääänisentakaisen
seudun osasto, Uhtuassa sijaitseva Kalevalan osasto, Kantalahden
osasto, joka vuoden 1938 jällkeen siirrettiin Murmanskin alueen
UNKVD:n alaisuuteen, Kemin, Kiestingin, Kontupohjan , Loune,
Karhumäen, Petrovskin, Prääsän, Puutoisen, Repolan , Rukajärven,
Seesjärven, Tunkuan, Soutjärven ja Sekeen osastot.
Erikoisosasotosta
erotettiin 25.11.1936 GUGB:n vastavakoiluosasto.
GUGB:n osastonimet
lakkautettiin 25.11.1936, ja ne saivat numeronimitykset. Karjalain
UNKVD:n operatiivisesta osastosta tuli 2, vastavakoiluosastosta 3,
sala-poliittisesta osastosta 4, erikoisosastosta 5, kuljetusosastosta
6, rekisteriosastosta 8, erityisosastosta 9, ja vankilaosastosta 10.
osasto. Lokakuussa 1935 NKVD:n eri elimien tyäntekijät olivat jo
saaneet uudet arvot ja arvomerkit.
Karjalain UNKVD:n johtajan
arvo vastasi Valtion turvallisuushallinnon majurin arvoa. Suurin osa
työntekijöistä oli Valtion turvallisuushallinnon kersantteja ja
osastojen päälliköt luutnantteja.
Karjalan NKVD:n
perustamisen jälkeen laajmittaisten vainojen aikaan NKVD alkoi
soluttaa Karjalaan oikeusliatoksen kokoonpanoon omia edustajiaan.
Punasuomalaisesta talousosaston päälliköstä E. Britonista tuli
1.10.1034 Karjalan pääoikeuden erikoislautakunnan puheenjohtaja.
Hänen uransa Tsekassa oli alkanut jo vuonna 1918. Karjalan
oikeuslaitoksessa hän työskenteli vuoden 1940 elokuuhun saakka.
Kahden kuukauden kuluttua
Sergej Kirovin surmasta Pääoikeuden erikoislautakunnan kokoonpanoon
liittyi myös Karjalan vastavakoilun päällikkö I.G, Zotov-Zaitsev.
Vuonna 1934 Karjalan NKVD tutk ”valkosissien” tapauksen.
Valkosissit olivat Suomen soitalastiedustelun ja Akateemisen
Karjalaseuran vakoiluryhmiä, jotka toimivat Neuvosto-Karjalan
alueella. Yhteensä sissejä oli 90.
Vuonna 1935 Karjalan
UNKVD:n talousosasto sai päätökseen vastavallankumouksellisten
tuho- ja ryöstöryhmien likvidoinnin. Ryhmät olivat toimineet
Katelles-trustin viiden metsäteollisuuspiirijn alueella Kantalahden,
Tunkuan, Aunuksen, Louhen ja Sorokan metsäteollisuuspiireissä.
Sitten Sala-poliittinen osasto suoritti Radikomiteassa,
Kirjankustantamossa, Kirjailijoiden liitossa ja Petroskoin muissa
järejstöissä toimineiden vastavallankumouksellisten, kansallisten
ja tiedusteluryhmien paljastamisen. Vuonna 1936 NKVD tuhosi
40-henkisen troskilais-zinovjeviläisen maanalaisen järjestön ( 40
henkeä) Petroskoissa ja Karjalan eri piireissä. Karjalan
suunnittelukomiteassa (Brijuiov, Lozinskaja ja muita), Paikallisen
teollisuuden kansankossariaatissa (Wigner, Maksimova ja muita),
likvidoi troskilaisen terroristiryhmän Kantalahden kemiantehtaalla
(pautov, Gudkov ja muita),joka vuoden 1938 siirrettiin Murmanskin
alueen UNKVD:n alaisuuteen, Kemin, Kiestingin, Kontupohjan,Louhen,
Karhumäen, Petrovskin, Prääsän, Puutoisen, Repolan, Rukajärven,
Seesjärven, Tunkuan, Soutjärven ja Sekeen osastot. Erikoisosastosta
erotettiin 25.11.1936 GUGB:n vastavakoiluosasto.
Helmi-maaliskuussa 1937
järjestetyn Yleisliittolaisen kommunistisen puolueen yleiskokouksen
jälkeen alettiin valmistella laajamittaisia vainoaj. Ne alkoivat
Karjalassa toukokuussa 1937 ”Kapinoitsijoita”-operaatiolla ja
ensimmäiset joukkoteloitukset suoritettiin 7. elokuuta 1937. Vuosina
1937-1938 Karjalan NKVD:n järjestämissä vainoissa menehtyi 8605
henkeä: 2415 venäläistä, 2738 karjalaista ja 2869 suomalaista.
Suhteellisesti laajimmat vainot toteutettiin Repolan piirissä (5,8
%) väestöstä, Kalevalan piirissä (4,3 %), Kiestingin piirissä
(3,9 %), Petrovskin ja Tunkuan piirissä (3,5 %), Äänisen piirissä
(3,4 %), Seesjärven piirissä (3,1 %) ja Kontupohjan piirissä (3,0
%).
Karjalassa vainot koskivat
217 sotilashenkilöä. Kuolemantuomion sai 100 sotilasta. Heidän
joukossaan yksi prikaatinkomenttaja, kuusi majuria, viisi kapteenia,
kuusi yliluutnanttia, seitsemän luutnanttia, viisi politrukkia ja
neljä sotilaslääkäriä. Vainot vaikuttivat eniten 54.
jalkaväkidivisioonaan ( sen päällikkö prikaatinkomenttaja Gergi
Antonov ammuttiin) sekä 18. ja 54. tykistörykmentteihin. Vainojen
aikana tapettiin myös soitalsrakennustöiden 216. hallinnon johto
(päällikkö Frdrihson, pääinsinööri Redkozub ja kirjanpitäjä
Geindrishen).
Karjalan joukkovainoista
olivat vastuussa Karjalan NKVD:n johtaja K.I. Tenisson, S.T.
Matuzenko ja heidän sijaisensa G.G. Karpov, A.J. Solonitsyn, M.I.
Baksakov sekä monet muut NKVD:n työntekijät.
Lähdeaineisto: Eero
Elivengren – Einar P. Laidinen Vakoilua itärajan takana ISBN
978-952-492-660-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti