Vuosina 1932-1933 Suomen erikoispalvelut lähettivät Karjalaan 30 agenttia, joista 27 oli karjalaisia pakolaisia. Tilastotiedot osoittavat, että vuonna 1932 Suomen tiedustelutoiminta Karjalan tasavallan suunnalla vilkastui. Aikaisemmin toimintaa olivat haitanneet Karjalan GPU:n vuonna 1925 suorittama vastavakoiluoperaatio ja Karjalan vastavakoulun tehokas toiminta. Suomen tiedustelu ei enää päässyt vuoden 1924 tasolle. Agentteja ei lähetetty paljon, mutta heitä pidätetiin vähemmän kuin ennen.
Vuonna 1932 kaikki suomalaiset agentit onnistuivat palaamaan Suomeen tiedustelutehtäviensä suorittamisen jälkeen. Heinäkuussa 1932 Neuvostoliiton alueelle lähtetetty agenti Hongo pidätettiin vasta vuonna 1933. Hänen tehtävänään oli soluttautua NKVD:n salaiseen osastoon. Elokuussa 1937 Leningradin sotilaspiirin oikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Joulukuussa 1933 Prääsän piirissä suoritetussa operaatiossa pidätettiin kolme suomalaista vakoilijaa.
Joulukuussa 1933 Suomen tiedustelun agentti A, Paramonov pakeni Neuvostoliittoon. Hän oli tehnyt vuodesta 1920 lähtien kolmisenkymmentä tiedustelumatkaa Aunukseen. Suomen tiedustelu oli jo vuodesta 1924 lähtien epäillyt häntä Neuvosto-Venäjän agentiksi. Vaikka suomalaisagentteja ei pidätetty usein, Karjalan vastavakoilu tiesi usein heidän liikkeistään alueella. Heillä oli kuitenkin liian vähän henkilökuntaa tehokkaisiin vastavakoilutoimiin. Vastavakoilun työntekijät eivät myöskään halunneet paljastaa omia Suomen tiedusteluverkostossa toimineita agenttejaan. Tehokas ja kova vastavakoilutoiminta vaikutti kielteisesti neuvostoagenttien yhteyksiin Karjalan GPU:hun.
Huhtikuusssa 1932 GPU raportoi henkilöistä, joita epäiltiin vakoilusta Suomen hyväksi. Karjalaisten kapina eli Karavantjuran osanottajia pidettiin erityisen epäilyttävinä. Leningradin sotilaspiirin OGPU:n valtuutetun sijainen I.V:Zaporovets kirjoitti 11.4.1932 OGPU:n puheenjohtajalle V.R: Menzhinskille: ” Parhaillaan … Karjalassa tukitaan seitsemää vakoiluasiaa. Näistä kaksi on tapahtunut Karjalan pohjoisosassa. Tapaus ”Vieraita” koskee 27 henkeä ja ”Napaseututkijoita” yhdeksää henkeä. Viisi tapausta liittyy Karjalan eteläosiin: ”Liittolaisia-Onni” koskee 31:tä. ”Petkuttajia” yhdeksää, ”Hämähäkkiverkko” neljää, ”Kärpässieniä” 34:ää ja ”Lumimyrsky” 18 henkeä. Viimeisen tapauksen tutkinta valmistuu 30. toukokuuta mennessä. 127 epäillystä 57 henkeä on vangittu, joten heistä vielä 70 on vangittaava myöhemmin. Tutkintaryhmän tyän ja syytettyjen todistuksien avulla on saatu selville, että syytetyt olivat Salmin ja Pitkärannan tiedustelupisteiden sekä Akateemisen Karjala-seuran agentteja. Heidän oli tarkoitus suorittaa tiedustelutehtäviä Neuvosto-Karjalan raja-alueilla sekä tehdä tuhotöitä Muurmanskin radalla ja suorittaa neuvostovastaista toimintaa. Huhtikuussa 1932 Karjalan tasavallan GPU päätti operaationsa ”Federalisteja” ja ”Separatisteja”.
Maaliskuussa 1933 Ukrainan, Valko-Venäjän, Läntisen alueen, Leningradin sotilaspiirin ja Tanskaukasian OGPU:n erikoisosastot suorittavat laajamittaisen operaation, jonka tarkoituksena oli Neuvostoliiton raja-alueiden puhdistaminen.
Karjalan tasavallan GPU ja Leningradin sotilaspiirin OGPU:n valutettu suorittavat yhdessä ”Suomen Päämajan salaliitto” nimisen operaation, joka alkoi lokakuussa 1932 ja päättyi elokuussa 1933. Operaatioiden yhteydessä tutkittiin 727 henkilöä, jotka olivat osallistuneet vastavallankumouksellisten osastojen toimintaan. Osastoja oli yksitoista ja ne sijaitsivat Kantalahden, Kemin, Kontupohjan, Aunuksen, Petrovskin, Prääsän, Puutoisen, Rukajärven, Seesjärven, Tunkuan ja Uhtuan piireissä. Heistä 76 tuomittiin kuolemaan ja 139 karkotettiin Länsi-Siperiaan.
Leningradin sotilaspiirin ODPU:n valtuutetun syytekirjelman mukaan ”Suomen päämaja on vastavallankumouksellisen teidustelutoiminnan keskus, joka tekee työtä Neuvostoliittoa vastaan. Malmbergin johtama Suomen päämajan toinen osasto suorittaa vakoilu- ja tuhotöitä sekä perustaa kapinointipesäkkeitä. Kemissä toimii 1 divisioonan, Viipurissa 2. divisiooonan ja Sortavalassa 3.divisioonan teidusteluosasto. Osastoilla on tiedustelupisteitä, jotka toimivat Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan koko pituudella, muun muassa Jalkalassa, Raudussa, Salmissa, Suojärvellä, Kumonniemellä ja niin edelleen, osastot suorittavat tiedustelutoimintaa Neuvosto-Karjalan alueella ja Inkerissä.
”Suomena salaisen poliisin, Etsivän keskuspoliisin, tiedusteluosastot suorittavat poliittista etsintää Suomessa ja teidustelutoimintaa Neuvostoliiton alueella. Ne lähettävät agentteja Karjalan tärkeimpiin piireihin ja useat heistä saapuvat Neuvostoliittoon suomalaisina loikkareina.
”...Suomen päämajan päätavoitteena on kapinoiden sytyttäminen Neuvosto-Karjalan alueella ja Leningradin alueen inkeriläisissä piireissä. Kapinoita seuraa interventio.
Tammi-helmikuussa 1932 Leningradin sotilaspiirin erikoisosasto paljasti ja likvidoi operatiivisten toimenpiteiden avulla vastavallankumoukselliset kapinointi- ja vakoilupesäkkeet Neuvosto-Karjalan alueella ja Leningradin inkeriläisissä piireissä. Tutkinnsa paljastui 17 Suomen päämajan tiedusteluverkkoa. Niiden työ oli ollut niin salaista, että ne olivat pystyneet toimimaan 8-13 vuoden ajan.
Lähdeaineisto: Eero Elivengren – Einar P. Laidinen Vakoilua itärajan takana ISBN 978-952-492-660-7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti