Heti Saksan ja
Neuvostoliiton sodan puhjettua 22.6.1941 Neuvostoliiton sotavoimat
ryhtyivät suorittamaan Suomen alueelle hyökkäyksiä pommittaen ja
tulittaen puhtaasti suomalaisia kohteita. Jo ensimmäiset
lentohyökkäykset olivat niin törkeitä, että pommitukset
kohdistuivat Alskärin linnakkeeseen ja kahteen suomalaiseen
sotalaivaan, jota suojelivat Ahvenanmaan saarten
linnoittamattomuudsta ja nerutralisoimisesta v. 1921 tehdyn
sopimuksen mukaisten turvallisuustoimenpiteiden täytöönpanoa.
Samana päivänä avattiin Immolan kohdalla Neuvostoliiton alueelta
tuli suomalaisia rajavartioita kohti ja Åummangista käsin ammuttiin
useita kymmeniä tykinlaukauksia kohti suomalaista laivaa.
Ensimmäisten alueloukkausten johdosta ulkoasiainministeri Witting
22.6. esitti Neuvostoliiton lähettiläälle, ministeri Orloville
vastalauseen pyytäen selitystä. Ministeri Orlov lupasi kääntyä
hallituksensa puoleen, mutta pyydettyä selitystä ei milloinkaan ole
annettu.
Illalla 23.6. Suomen
Moskovassa ollut edustaja, ministeri Hynninen kutsuttiin
kansankomissaari Molotov puheille. Tämä vaati ministeri Hynniseltä
tietoa Suomen hallituksen kannasta Saksan ja Neuvostoliiton välisen
sodan luomassa tilanteessa ja väitti, kuten myös edellisenä
päivänä pitämässään puheessa, että Suomen alueelta on
hyökätty Neuvostoliittoon. Jo vajaata vuorokautta myöhemmin,
ennenkuin Suomen hallituksella edes oli ollut tilaisuutta vastata
ministeri Hynnisen kyseessäolevasta keskustelusta lähettämään
sähkösanomaan, Neuvostoliitto kuitenkin 25.6. toimeenpani
totaalisen hyökkäyksen Suomea vastaan ja oli täten ryhtynyt
sotatoimiin. Jos aikaisempia tapauksia saatettiinkin pitää
hajailmiöinä, niin 25.6. tapahtunut yleishyökkäys kiistämättömän
selvästi osoitti, että Neuvostoliiton suhtautuminen Suomeen oli
sota. Ennen tätä yleishyökkäyst eivät Suomesta mitkään voimat,
suomalaiset yhtävähän kuin saksalaiset, olleet hyökänneet
Neuvostoliiton alueelle.
Neuvostoliittolaiset
ryhtyivät järjestelmällisiin sotatoimiin Suomea vastaan
pääministeri Rangell syntyneen tilanteen johdosta 25.6. klo 19
antoi eduskunnalle hallituksen tiedonannon. Tästä tilaisuudesta
julkaistiin 25.6. seuraavansisältöinen kommunikea:
Eduskunnan eilisessä
istunnossa pääministeri Rangell esitti tiedonannon nykyisestä
tilanteesta ja niistä seikoista, jota ovat siihen johtaneet.
Pääministeri totesi, että Suomi eilisaamusta alkaen on joutunut
hyökkäyksen kohteeksi Neuvostoliiton puolelta, joka on aloittanut
sotatoimet Suomea vastaan, Tämän johdosta Suomi on ryhtynyt
puolustumaan kaikin käytettävissään olevin sotilaallisin keinoin.
Kuultuaan pääministerin selostuksen eduskunta yksimielisesti antoi
hallitukselle luottamuslauseen.
Presidentti Risto ryti
piti 26.6. Suomen kansalle radiopuheen, jonka loppuosassa hän
lausui mm. seuraavaa:
Kaiken ylläesitetyn
perusteella näkyy selvästi Neuvostoliiton pyrkimyksien suunta
meihin nähden. Suomen itsenäisyys oli tuhottava joko sisäisten
mullistusten ja vaikeuksien tietä tai sitten väkivaltaisesti
kukistamalla maa. Kun sisäisen vallankumouksen tie näytti menneen
umpeen kansamma valtavan vapaudenrakkauden ja sisäisen eheytymisen
vuoksi, niin Neuvostoliitto päätti lähteä ulkonaisen väkivallan
tielle.
Tässä tarkoituksessa
Neuvostoliiton pää- ja ulkoasiainkomissari hra Molotov
Berliinin-neuvotteluissa marraskuun 12-13 päivinä 1940, siis vain 7
kuukautta Moskovan tauhan jälkeen, vaati Saksalta vapaita käsiä
päättää tilinsä Suomen kanssa ja likvidoida tämä maa. Me
olemme Sakan valtakunnankanslerille mitä syvimmässä
kiitollisuudenvelassa siitä, että hän silloin päättäväisesti
torjui nämä Neuvostoliiton vaatimukset.
Suursodan syttymisestä
lähtien on selvästi voitu todeta, mitkä ovat Neuvostoliiton
pyrkimykset ja asenne tähän sotaan nähden. Neuvostoliitto näki
mielihyvin sodan syttymisen ja se on kaiken aikaa pyrkinyt siihen,
että sota laajenisi ja jatkuisi mahdollisimman kauan niin etä
Euroopan kansat ja jos mahdollista Euroopan ulkopuolisetkin kansat
täten olisivat aineellisesti ja moraallisesti heikentynet, niitten
vastustuskyky bolshevistista kiihotusta vastaan vähentynyt ja ne
tällä tavoin olisivat muodostuneet Neuvostoliiton inperialistisille
pyrkimyksille helpoksi saaliiksi Neuvostoliiton katsoessa ajankohdan
tulleen sen aseelliselle sekaantumiselle sotaan. Häikäilemättömästi
Neuvostoliitto on eri tilanteita käyttänyt hyvkseen, ja näin
meidänkin maamme joutui, suurvallan riehuessa muilla rintamilla,
yksinään taistelemaan Neuvostoliiton ylivoimaa vastaan. Me emm
vihaa Neuvostoliiton paljon kärsineitä ja aina sorronalaisina
eläneitä kansoja, mtta kaiken tapahtuneen jälkeen tuskin kukaan
voi meiltä odottaa, että me pukeudumme surupukuun sen johdosta,
että hra Molotov ja häen kansaan Neuvostoliiton poltiikasta
vastuulliset piirit nyt ovat joutuneet oman shakaalipolitiikansa
uhreiksi. Kun Neuvostoliitto Saksan ja Neuvostoliiton välisen
taistelun yhteydessä nyt on levittänyt sotatoimensa Suomen alueelle
hyökkäämällä rauhallisen kansamme kimppuun, on meidän
velvollisuutemme puolustautua, ja me teemm sen päättäväisiniä ja
yksimielisinä kaikin käytettävissä olevin sotilaallisin ja
moraalisin keinoin.
Lähdeaineisto Suomen
ulkosasianministeriön julkaisuja Suomen sinivalkoinen kirja II v.
1941
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti