Armeijakunnan eteneminen Tuloksen-Vieljärven tasalle

Heinäkuun 17. päivänä Karjalan Armeijan komentaja käski VI Armeijakunnan uudeksi tavoitteeksi Salmin-Tuelmanjärven tasan ja alisti reservinsä, Loimolaan saapussa olleen 1. Divisioonan VI Armeijakunnan komentajalle.

Kenraalimajuri Talvela päätti suunnatata eversti Laguksen komentaman vahvennetun 5. Divisioonan kaakkoon Laatokan rantien kaistalle, jonne muodostettiin hyökkäyksen painopiste. Talvela suuntasi eversti Paavo Pauhun komentajan I. Divisioonan Käsnäselän kautta Tulomajärven-Prääsän tielle. Koska 1. Divisioona ei ollut vielä valmis hyökkäämään Käsnäselkään, päätti Talvela hyökätä Laguksen voimien osilla Käsnäselän suuntaa ja sieltä edelleen kohti Suurmäkeä ja Vitelettä.

Painopistesuunnassa Laatokan rantatiellä hyökkääviä joukkoja tuki kaksi Kenttätykistörykmentti 3:n patteristoa, Raskas Patteristo 2 ja Raskas Patteristo 24. Käsnäsleän-Viteleen suunnassa hyökkäävää, everstiluutnantti Arvo Järvisen komentamaa taisteluosastoa (JP2, II/JR44, Kev.Os, 4 ja Kev.Psto II) tuki patteristo ja patteri. VI Armeijakunnalla oli käytettävissään tässä vaiheessa yhteensä viisitoista patteristoa, joista kymmenen tuki hyökkäystä, neljä puolustusta ja yksi oli reservinä.

1.Jääkäriprikaatin hyökkäys jatkui iltapäivällä 17. heinäkuuta Pitkärannasta Laatokan rantatien suunnassa. Kärjessä hyökkäsi kapteeni Erkki Komosen komentama vnvennettu Jääkäripataljoona 3, jota seurasi sitä tukeva Raskas Patteristo 2. Muut jääkärijoukot etenivät JP 3:n perässä. Niitä seurasivat everstiluutnantti Yrjö Tuompon komentama vajaa Jalkaväkrykmentti 22 sekä KTR 3:n II Patteristo ja vajaa Raskas Patteristo 24.

1. Jääkäriprikaatin kärkijoukot kohtasivat Uudenkylän aukeilla 18.7. aamuyöllä pataljoonan vahvuisen vihollisen. Kapteeni Komonen suuntasi jääkäripataljoonansa saarrostavaan hyökkäykseen tien itäpuolitse. Kylä vallattiin RaskPsto 2:n tukema tunti taistelun jälkeen. Hyökkäys eteni ripeästi takaa-ajona kohti Salmin kirkonkylää. JP 4 kohtasi vihollisen Salmin kirkonkylän läsnipuolella ja löi sen Tulemajoen taakse, jossa vihollisella oli lujat asemat ja se oli saanut vahvennuksia rykmentin verran.

Vihollisen vastarinta Salmissa Tulemajoki-linjalla oli niin vahva, että eversti Lagus päätti vallata Salmin vahvennetun 5. Divisioonan keskitetllä, tykistön tukemalla hyökkäyksellä heinäkuun 19. päivänä.1. Jääkäriprikaatin pääosien piti ylittää Tulemajoki noin neljä kilometriä kirkonkylän pohjoispuolella sähkölaitoksen kohdalla ja edetä sieltä Salmin kirkolta Räimälään johtavalle maantielle. Vahvennetun Jalkaväkirykmentti 44:n tuli ylittää Tulemajoki myös sähkölaitoksen padon kohdalla ja hyökätä lounaaseen Salmin-Räimälän tielle ja edelleen Tulemajoella puolustautuvan vihollisen selkään. Laguksen reservinä oli vajaa Jalkaväkirykmentti 22 Salmin Kirkkojoen länsipuolella. Hyökkäyksen tueksi muodostettiin majuri Holger von Konovin komentama tykistöryhmä, johon kuuluivat KTR 3:n I ja III Patteristo, Rask.Psto 2 (ilman 3. patteria) ja Rask Psto 24 (-1Prti), Jääkäriprikaatin Kev. Psto 11 tuki prikaatia.

Hyökkäys Salmia vastaan alkoi 19. heinäkuuta Tykistöryhmä von Konovin neljän pattteriston tukemana. Eteneminen sujui hitaasti vaikeassa maastossa. Vihollinen teki ankaraa vastarintaa ja lujia vastaiskuja, Oman tyksitön tulituki ei ollut riittävän kesitettyä eikä tehokasta. Hyökkäyksen tavoitteita ei täysin saavutettu, vaikka JP 3 eteni Räimälän tuntumaan ja joutui siellä kiivaisiin taisteluihin.

Eversti Lagus käski 19. päivän iltana, että everstiluutnantti Merikallion piti ottaa johtoonsa kaikk Tulemjoen itäpuolella olevat joukot ja vallata Salmin kirkonkylä 20. heinäkuuta kello 04 aloitettavalla hyökkäyksellä. Tulivalmistelu alkoi 20.7. aamuyöllä määräaikana. Se kesti tunnin, Tulenkäytön valmistelut olivat olleet riittämättömät muun muassa heikkojen 1:100 000 karttojen vuoksi. Tulenjohdon järjestelyt olivat vielä osittain kesken hyökkäyksen alkaessa. Jalkaväen ja tykistön yhteistoiminnassa oli vielä puutteita. Osa tulivalmistelusta osui omiin joukkoihin aiheuttaen tappioita ja taisteluhengen laskua.

Hyökkäys eteni aluksi, mutta tyrehtyi vihollisen kiivaaseen vastarintaan. Salmin kirkonkylä oli saarrettu, mutta vihollinen puolustautu siellä sitkeästi. Eversti Lagus käski pysäyttää hyökkäyksen. Hän määräsi,että uuden hyökkäyksen Salmin valtaamiseksi piti alkaa 20.7 kello 24. Hyökkäystä piti tukea koko tykistön tunnin pituisella tulivalmistelulla.

Tykistöryhmä von Konowin tulivalmistelu alkoi täsmälleen käskettynä aikana ja osui hyvin. Tykistöryhmä ampu tulivalmistelussa noin 2 800 laukausta. Tulivalmistelun aikana vihollinen yritti rajusti murtautua motista itään. Se torjuttiin. Laguksen joukkot valtasivat Salmin kirkonkylän aamuyöstä 21.7. ja saivat huomattavan sotasaaliin, muun muassa kuusi erinomaista kenttätykkiä.

Karjalan Armeijan komentaja antoi 21. heinäkuuta VI Armeijakunnalle luvan edetä Viteleen-Vieljärven linjalle. Räimälä vallattiin heinäkuun 21. päivänä ja hyökkäystä jatkettin kohti Rajakontua, jonka vihollinen oli linnoittanut vahvasti.

Taistelu Rajakonnussa alkoi aamulla 22. heinäkuuta Tykstöryhmä, johon kuuluivat KTR 4:n 1 Patteristo, yhtä patteria vajaa Rask.Psto 2 ja niin ikään yhtä patteria vajaa Rask. Psto 24 ampui kello 15.00-15.24 tulivalmistelun. Sen jälkeen, vsta kello 15.40, Jalkaväkirykmentti 22:n III Pataljoona aloitti hyökkäyksensä. Väsynyt jalkaväki myöhästyi hyökkäyksen aloittamisessa varttitunnin. Hyökkäys tyrehtyi Rajakonnun kylän pohjoislaitaan. Heinäkuun 23. päivänä Jalkaväkirykmentti 22:n II Pataljona yritti kolmen patteriston tukemana vallata kylän. Yritys ei onnistunut.

Heinäkuun 23. päivän kuluessa valmisteltiin keskitetty hyökkäys lisätyin voimin Rajakonnun valtaamiseksi. Vihollisen bunkkerit tuhottiin kahden kevyen ja yhden raskaan kenttätykn suora-ammunnalla. Illalla 23.7. tykistö ampui neljäll patteristolla tunnin tulivalmistelun, jonka jälkeen Jalkaväkirykmentti 22 ja Jääkäripataljoona 3 valtasivat Rajakonnun. Kenttätyksitö ampui Rajakonnun taistelussa yhteensä noin 4000 kranaattia.

Vahvennetun 5. Divisioonan komentaja, eversti Lagus antoi käskyt Viteleen valtaamisesta jo heinäkuun 22. päivänä. Käskyn mukaan 1. Jääkäriprikaatina pääosine piti edetä Rajakonnun valtaamisen jälkeen Laatokan rantatien suunnassa Viteleeseen. JR 22:n vahvennetun 1 Pataljoonan tuli kiertää samaan tavoitteeseen Kaukoijärven kautta. Everstiluutnantti Arvo Järvisen komentaman taisteluosaton, johon kuuluivat JP 2, II/Jr 44, Kev.Os 4, Kev.Psto II ja Rask.Psto 24:n 1. Patteri, piti hyökätä pohjoisesta Suurmäen suunnasta Viteleeseen.

Taisteluosast Järvinen aloitti etenemisen Suurmäestä kohti Vitelettä varhain 23. päivän aamuna. Se valtasi Viteleen kylän seuraavan aamuna. JR 22:n vahvennettu I Pataljoona lähestyi Vitelettä Kaukojärven suunnasta. Everstiluutnantti Merikallion johtamat 1. Jääkäriprikaatin pääosat ja Rask. Psto 2 sekä Rask.Psto 24 saapuivatt Rajakonnusta Laatokan rantatietä Viteleeseen. Venäläiset vetäyytivät Viteleestä kaakkoon Tuulosjoelle. 1. Jääkäriprikaatti yritti katkaista vihollisen vetäytymistien onnistumatta.

Ylipäällikö pysäytti Karjalan Armeijan etenemisen Viteleen-Vieljärven tasalle heinäkuun 24. päivän, koska armeijan vasen siipi oli jäänyt kauaksi VI Armeijakunnan saavuttaman tasan taakse Kollaan-Tolvajärven tasalle. Vihollinen saattoi uhata IV Armeijakunnan oikeaa siipeä vastahyökkäyksillä pohjoisesta erityisesti Suojärven alueelta. Karjalan Armeijan piti saavuttaa Sotkajärven-Säämäjärven-Suojärven tasa, ennen kuin VI Armeijakunta voisi jatkaa hyökkäystä Syvärille. Kun hyökkys pysäytettiin Viteleen-Vieljärven tasalle, annettiin eversti Lagukselle lupa edetä keveillä joukoilla Tuuloksen-Säntämän tasalle. 1. Jääkäriprikaatin joukot saavuttivat Tuulosjoen ja Säntämän sekä ryhmittyivät puolustukseen minitulle linjalle heinäkuun 25. päivänä. VI Armeijakunnan tyksitö ryhmitettiin uudelleen. Everstiluutnantti von Konowin komentama tyksitöryhmä, johon kuuluivat Kev. Psto II, III/KTR3, Rask.Psto 2 ja Rask.Psto 3, tuk Osasto Lagusta. Tykistöryhmä von Konowin tuliasemat olivat Tuuloksen luoteispuolellea. Everstiluutnantti Somerton komentama tyksitäryhmä, johon kuuluivat 1/KTR3, II/KTR4 ja Rask.Psto 24, tuki 5. Divisioonan tuliasemistaan Viteleestä. Raskas Patteristo 3 oli Salmissa rannikkopuolustuksessa Lankalansaaren ja Mantsinsaaren suunnilla. 1. Divisioonan tykistä I/KTR5, III/KTR5 ja Rask.Psto olivat Vieljärven suunnalla.

Kun Karjalan Armeijalle alistettiin Hangosta siirretty 17. Divisioona ja ylipäällikön resrvinä ollut sakalainen 163. Divisioona, oli Karjalan Armeijalla ja sen alaisilla yhtymisllä tukenaan yhteensä 34 suomalaista ja neljä saksalaista patteristoa.

Lähdeaineisto Matti Koskimaa Suomen kohtalon ratkaisut ISBN 978-291-011-0