Päähyökkäys Korpiselkään

Päähyökkäys Korpiselkää vastaan alkoi 10. heinäkuuta kello 15. Eversti Karl Grunnin komentama taisteluosasto hyökkäsi kirkonkylään lännestä ja Taisteluosasto Schorowen osa koillisesta sekä pohjoisesta. Venäläiset olivat linnoittautuneet vahvasti rajan ja kirkonkylän sekä luoteesta kylään johtavan tien suunnan ja puolustautuivat sitkeästi.

5. Divisioonan tykistö ei pystynyt murtamaan riittävän nopeasti lujasti linnoitettuja vihollisasemia. Sen käytössä oli vain kaksi raskasta patteristoa, muut seitsemän patteristoa oli keveitä. Kun epäsuora ammaunta ei tehonnut riittävästi lujiin linnoitteisiin, ryhtyi Raskaspatteristo 24:n luutnantti Osmo Laakso tuhoamaan niitä raskaan haupitsin suora-ammunnalla. Hän tuhosi 11.7. aamulla Pillin vihollisaseman vaarallisimmat asepesäkkeet ja bunkkerit kahdellatoista kranaatilla, Tämän jälkeen ammuttiin 5. Divisiooan käytössä olleilla yhdeksällä patteristolla luja tulivalmistelu, joka osui hyvin. Tulivalmistelun jälkeen eteneminen sujui ripeästi. Korpiselän kiskonkylä vallattiin 11.7. aamupäivällä.

Kenraalimajuri Talvela ei ollut tyytyväinen joukkojensa hyökkäysnopeuteen. Hän vapautti eversti Koskimiehen tehtävistään puolilta päivin 11. heinäkuuta ja nimesi eversti Laguksen 5. Divisioonan komentajaksi. Talvela työnsi Korpselän murtokohdasta läpi everstiluutnantti Tuompon ( JR44) ja 1. Jääkäriprikaatin. Laguksen Talvela käski siirtyä heti Ristikankaalle ja ottaa komentoonsa kaikkia Tolvajärvelle suunnattavat jalka- ja jääkärijoukot ja edetä nopeasti Tolvajärvelle. Jo yöllä 11.-12. heinäkuuta Lagus ilmoitti Talvelalle, että Kokkari oli vallattu. Laguksen joukot valtasivat Tolvajärven kyln ja sen tärkeät tienhaarat 12.7. puolen päivän jälkeen. Itäinen suunta varmistettiin Tolvajärven vesitökapeikossa, Kenraalimajuri Talvela ryhtyi ripeästi suuntaamaan joukkojens apääosat etelään Laatokkaa konti.

Korpiselän- Tolvajärven suunnalla hyökännellä 5. Divisioonala oli non kahdeksankertainen tykistön ylivoima viholliseen verrattuna. Heinäkuun 10. päivänä ammuttujen tulivalmisteluiden jälkeen tykistön tulta käytettiin jalkaväen etenemisen tukemiseen melko heikolla saattoammunnalla. Kuitenkin tykistön tulen keskitetty käyttö oli aivan toista luokkaa kuin talvisodassa. Korpiselän läpimurtohyökkäyksen tulivalmisteluissa ja hyökkäyksen saatossa ammuttiin 9.-11. heinäkuuta noin 7100 laukausta.

VI Armeijakunnan oikealla siivellä eversti Kaarlo Heiskasen komentama 11. Divisioona otti jo ennen armeijakunnan yleishyökkäysen alkua haltuunsa vihollisen heikosti puolustamia maastonkohtia parantaakseen pian alkavan varsinaisen hyökkäyksen lähtöasetelmia. 11. Divisioona valtasi Värtsilän 11. päivän aamuna ja jatkoi hyökkäystään Soanlahtea kohti. 11. Divisiooan viittä patteristoa käytettiin ensisijaisesti hajautetusti pataljoonien tukipatteristona. 11. Divisioonan hyökkäys pysähtyi Värtsilän kaakkoispuolella puolustajlle edullisessa maastossa, joka oli linnoitettu. Vihollisen asemine murtamiseen tarvittiin nyt keskitettyä tykistön ja heittimistön tulta.

11. Divisioonan komentaja käski joukkojensa jatkaa hyökkäystä tavoitteena Soanlahti. Hyökkäystä piti tukea keskitetysti viidella patteristolla, ja hyökkäyksen piti alkaa 14. heinäkuuta kello 22.00. Hyökkäyshetkeä piti siirtää myöhemmäksi, koska jalkaväki ei ehtinyt ajoissa hyökkäyksen lähtoasemiin vaikeakulkuisen maaston ja heikon tiestön vuoksi. Uudeksi hyökkäyshetkeksi määrättiin 15. heinäkuuta kello 00.30.

Suunniteltu keskitetty tulivalmistelu epäonnistui, koska Jalkaväkrykmentti 50 oli edennyt luvatta ennen H-hetkeä. Osa rykmentistä olisi jäänyt oman tyksitön tulivalmistelun alle, joten osa tulivalmistelusta piti perua aivan viime hetkillä. Vain kaksi patteristoa kykeni ampumaan tulivalmistelun suunnitelman mukaisesti. Jalkaväen ja tyksitön yhteistoiminta oli vielä heikkoa jatkosodan alussa. 11. Divisioona valtasi Soanlahden 15. heinäkuuta. Tykistö oli tukenut divisioonaa 10.-15. heinäkuuta 3000 kranaatilla. Se oli vähäinen määrä.

Lähdeaineisto Matti Koskimaa Suomen kohtalon ratkaisut ISBN 978-952-291-011-0