Yli Vuoksen

Suomen IV:n AK:n hyökkäys Länsi-Kannaksella alkoi 18.8.1941. Suomalaiset ylittivät Vuoksen. Saksalaiset jatkoivat Sallassa pysähdyksissä olluttaa hyökkäystään. Kiestingin suunnalla suomalaiset jäivät mottiin.

Suomen 18. D oli saavuttanut Vuoksen rannan. Tavoitteena oli vallata joen toiselta puolen sillanpää, jota laajennettaisiin kohti Vuosalmea. Ylimeno aloitettiin 18.8. vastaisena yönä, ja sitä varten joen rannalle oli keskitetty paljon tukiaseita, muun muassa konekivääreitä ja suorasuuntaustykkejä. Tykistö oli valmiudessa tulitukeen, mutta ylimenoa ei valmisteltu keskityksellä, sillä ylimenokohta haluttiin pitää salassa. Neuvostoliiton joukkoja oli sen sijaan harhautettava voimakkain ammunnoin sivusuunnassa.

Virta oli noin 400 metriä leveä, ja suomalaiset ylittivät sen kahdesta kohdasta. Toisella rannalla oli vastassa vain kymmenen sotilaan kenttävartio, joka pakeni nopeasti. Seuraavina päivinä suomalaiset laajenisivat sillanpäätä. Kovempiin taisteluihin jouduttiin esimerkiksi Äyräpäässä. Viikon aikana Vuoksen takaa saavutettiin noin 30 kilometriä leveä ja 5-10 kilometriä syvä sillanpääasema.

II AK:n alueen keskellä hyökännyt 10.D oli vallannut Räisälän. Seuraavaksi se lähti etenemään kohti Vuoksen ja Suvannon erottavaa Kiviniemeä. JR 43 saavutti Kiviniemen 20.8. Sitä vastassa oli vihollisen rajavartio-osastoja, jotka yrittivät säilyttää asemansa joen pohjoisrannalla, mutta suomalaiset heittivät ne veden yli. Sillanpään valtaaminen kosken etelärannalta ei kuitenkaan onnistunut, koska neuvostojoukot ehtivät räjäyttää sillat.

JR I eteni Kiviniemestä itään Suvannon pohjoisrantaa. Se joutui ankariin taisteluihin, sillä neuvostojoukot tiesivät tappion tarkoittavan Suvannon ja Laatokan yhtymäkohdassa olevan Taipaleen menettämistä ja alueella olevien viimeisen vetäytymistien katkeamista.

Pohjoisemmassa JR 2 valtasi Käkisalmen 21.8. pienen kahakan jälkeen. Siletäkin neuvostoliittolaiset olivat vetäytyneet pääosillaan saman päivän aamuna, Nyt Suomen hyökkäys vyöryi kohti Taipaletta. Osa joukoista eteni sinne Laatokan rantatietä, osa puolestaan Suvannon pohjoispuolella olevia jarvikannaksia, joille neuvostojoukot yrittivät järjestää puolustustaan.

Suomen JR 43 saavutti Taipaleenjoen Terenttilässä 23.8. JR 2 puolestaan samana päivä Taipaleen kylässä. II AK oli saavuttanut tavoitteensa, Vuoksen-Suvannon linjan. Takaa-ajotaisteluiden ja nopeiden marssien väsyttämät miehet eivät päämajan pyynnöstä huolimatta ylittäneet jokea heti.

II AK:n edellä Kilpolansaareen peräytyneet Neuvostoliiton joukot vetäytyivät sieltä edelleen vesitse Laatokan satamiin. Suomalaiset yrittivät murtaa suojaavaa puolustusta, mutta se oli vahva. 23.8. JR 15 eteni Kilpolansaareen, joka oli tyhjä, Vetäytyminen oli onnistunut. Suomalaiset näkivät horisontissa suuren klujetuslaivaston lipuvan kohti etelää sota-alusten suojaamana.

Suomen IV Armeijakunta olii odotellut hyökkäyskäskyään ryhmittyneenä Virolahden ja Imatran välille. Oikealla siivellä oli 8. D , keskellä JR 25, ja vasemmalla siivella oli 12 D. Lisäksi reservissä oli 4. D. Armeijakunnan joukkoihin kuului myös Kevyt Prikaati T (Kev.Pr. T). AK:n vahvuus oli noin 41 000 miestä.

Kun IV AK:n vasemmalla puolella hyökännyt II AK:n 18. D saavutti Vuoksen 18.8., IV AK:n yökkäys määrättiin alkavaksi 22.8. Sen painopiste oli vasemmalla sivustalla, jossa määränpäänä oli Viipuri. Yöllä 21.8. tuli kuitenkin tieto, jonka neuvostojoukot irtautuivat asemistaan koko rintaman pituudelta. Neuvostoliiton 23.Armeija oli jäämässä saarroksin suomalaisten ylitettyä Vuoksen ja edetessä Itä-Kannaksella nopeasti. Suomalaiset saivat määryksen lähteä välisttömästi takaa-ajoon. Saman päivän aikana miehitettiin Enso ja Jääski, joita oli piiritetty pitkään.

Neuvostojoukot vetäytyivät Viipurin suuntaan, ja suomalaiset seurasivat perässä. Venäläiset jättivät jälkeensä pieniä viivytysjoukkoja, joiden kanssa suomalaiset tiedustelupartiot kahakoivat. 23.8. ylipäällikkä antoi käskyn, jonka mukaan IV AK:n oli hyökättävä Viipurin etelä- ja kaakkoispuolelle ja katkaistava kaupungista sinne johtavat yhteydet. Näin Viipurin puolustajat pyrittiin saartamaan. Itä-Kannakselle hyökkäävän II AK:n oli puolestaan jatkettava omaa hyökkäystään Kivennapaa kohti.

8.D aloitti oman hyökkäyksensä Viipurinlahden yli pyrkien estämään vihollisen vetäytymisen Koivistolle. Ylimeno Lihaniemeen aloitettiin 24.8. Maitse Viipurin pohoispuolelta kiertävät joukot etenivät nopeasti, ja verkko neuvostojoukkojen ympärillä kiristyi. 23.8. Suomen joukot valtasivat Ihantalan, ja Kev.Pr T oli vin kahdeksan kilometrin päässä Viipurista. 24.8. aamulla puna-armeija aloitti väkevän v vastahyökkäyksen Viipurista koilliseen. Muun muassa Kev. Pr. T Sure-Peron suunnalla joutui koville ja siihen kuuluneen Osasto Kanevan rajajääkärikomppaniat joutuivat ankaraan taisteluun. Osato piti asemansa, vaikka yli 500 sotilaan vahvuisesta osastosta menetettin kaatuneina ja haavoittuneina noin 200miestä, joihin kuuluivat molempien komppanioiden päälliköt. Neuvostoliiton vastahyökkäys torjuttiin.

Sortavalan alueen valtaamiseksi muodostettu I AK oli saavuttanut osatavoitteensa vallatessaan kaupungin. Päävoimillaan, 2 D:n ja 19 D:n voimin se pyrki tuhoamaan Rautalahden-Karilahden alueelle saarretun vihollisosaston, joka koostui pääosiin 168 D:sta.

Neuvostojoukot vetäytyivät voimakkaan ilmatorjunnan ja viivytystaisteluiden suojissa Rautalahdesta Laatokan yli Valamon saareen ja Leningradiin. Suomalaisten yritykset divisioonan tuhoamiseksi eivät onnistuneet, mutta vesiperäski kutsutusta motista saatiin saaliiksi raskasta kalustoa, jota venäläiset eivät onnistuneet viemään mukanaan, muun muassa 40 tykkiä ja 8 panssarivaunua.

Pohjois-Karjalassa suomalais-saksalaiset joukot olivat edenneet Aittojoelle. Osasto Susitaivat oli edennyt Hyrsylön ja Suojärveltä itään johtavalle radalle. Rintamalle oli siirretty myös VII AK. Sen ja vahvennetun 163 D:n yhteistoiminnalla oli nyt tarkoitus lyödä Aittojoen-Suojärven alueella toimiva vihollinen.

Aittojoen yli mentiin 19.8. Ylitystä edelsi yli 40 minuuttia kestänyt tyksitövalmistelu, jonka jälkeen vihollisen vastarinta oli vaisua. Samana päivänä suomalaiset valtasivat Viitavaaran kylän ja jatkoivat Aittokosken- Vuonteleen tielle. Kun tämä hyökkäykselle pullonkaulaksi muodostunut kohta oli avattu, joukoe pääsivät eteenpäin.

Yöllä 21.8. suomalaiset valtasivat Suvilahden tienhaaran, ja vihollinen alkoi vetäytyä Näätäojalta, jossa oli taisteltu jo viikkotolkulla. Sieltä vetäytyvät neuvostojoukot olivat jo jääneet tienhaaraan päässeiden suomalaisten muodostamaan pussiin, ja ne lyötiin hajalle korpeen.

Saman päivän aikana 11. D saavutti vanhan rajan Hyrsylän mutkan eteläpuolella. Se oli matkalla kohti Tsalkkia katkaisemaan Suojärven alueelta vetäytyvien venäläisten tien itään. Vihollinen vetäytyi viivyttäen, ja taisteluita käytiin muun maussa Maaselässä, josta venäläiset tekivät vastahyökkäyksen panssareiden ja tykistön tukemina, I /JR 8 kiersi vihollisen selustaan, ja tilanne laukesi läpi yön kestäneissä taisteluissa. 23.8. II D. Eteni Tsalkkiin, josa neuvostojoukot olivat jo vetäytyneet. Niitä seuranneet saksalaisjoukot, muun muassa JR 307, olivat päästäneet kohtaktin vetäytyviin venäläisiin katkeamaan. Tsalkin valtauksen jälkeen saksalaisjoukot koottiin Suvilahteen ylipäällikö reserviksi.

Divisioona J:N JR 53 oli jäänyt uhkaavsti satimeen Neuvostoliiton keskitettyä lisää joukkoja Kiestingin itäpuolelle, jossa pyrittiin etenemään kohti Louhea. Divisioona J:n komentaja eversti Palojärvi yritti laukaista tilanteen hyökkäämällä saarrostamaan pyrkivien neuvostojoukkojen kimppuun saksalaisen SS-JR 6:n ja alueelle vahvennukseksi saadun SissiP 3:n miehillä. Neuvostoliiton JR 758:n hyökkäys romutti suomalaisten suunnitelmat. Se hyökkäsi rautatielle JR 53:n länsipuolelle ja katkaisi JR 53:n huoltoyhteyden 21.8.

JR 53 oli jäänyt mottiin. Sen alueella oli noin 600 haavoittunutta, ja ainoa yhteys omiin oli kiertää metsän kautta. Matka kesit hevosten kanssa noin vuorokauden. Suomalaiset yrittivät useite kertoja karkottaa radan katkaisseen vihollisen muuan muassa SissiP 3:n hyökkäyksillä, mutta siinä ei onnistuttu.

Uhtuan suunalla hyökännyt 3 D oli edelleen Kiskisjärvellä. Sitä heikennettiin lisää, kun armeijakunnan komentaja Siilasvuo irrotti siitä vielä pataljoonan lisää Kiestingin suunnalle.

Lähdeaineisto Ilkka Enkenberg Jatkosota päivä päivältä ISBN 978-952-220-841-S